Yhdeltä pöydältä löytyi paljon kaikkea kivaa: mukaan tarttui Boobin imetyshuppari (15 e), Muksujen keltaiset nakkikoirat -hoitoalusta (5 e) ilmakylpyjä varten ja Marimekon body (1 e). Body on luonnossa herkullisen harmaa-sitruunankeltainen. Marimekon bodyt ovat aina ihan kummallista mitoitusta: joskus reilusti kokoaan pienempiä, joskus taas suurempia, ja näissä original-raitabodyissa tuntuu järjestään olevan valtavasti leveyttä ja tosi lyhyet hihat.
Väri oli vaan niin kiva ja hintakin kohdillaan, että Veekin sai vaihteeksi jotain uutta (käytettyä). Lisäksi yhdeltä pöydältä tarttui mukaan iskemättömät Bambino mion äp-kuori ja kaksi prefoldia yhteensä neljällä eurolla. Kestovaippojen suhteen olen parantumaton. Jos löydän jotain toimivaksi tietämääni hyvään hintaan niin se melkein aina tarttuu mukaan. Vaikka meillä onkin jo ihan tarpeeksi vaippoja ennestäänkin.
Kirppistelyreissuista on tullut minun ja Teen yhteinen harrastus, ja reissut sujuvat jo rutiinilla. Tee pääsee leikkipaikkaan tai kiertelemään pöytien välissä, ja minä pengon pöytien tarjontaa. Jaksan yhä olla yllättynyt siitä, miten hienosti Tee viihtyy. Nykyään meille ei edes juuri tule konflikteja. Selitän ennen ovesta sisään astumista joka kerta, mitä sisällä tapahtuu ja seuraan syrjäsilmällä Teen puuhia. Useimmiten niissä ei ole mitään huomautettavaa. Tee ei retuuta pöydillä olevia tavaroita, ja metsästää ainoastaan tyhjiä henkareita. Jonkun kerran olen antanut poislähtiessä Teelle käteen jonkun herkun, mutta nykyään sitäkään ei välttämättä tarvita. Tee tuntuu olevan tyytyväinen siitä, että saa puuhailla itsekseen ja välillä jakamattoman huomion.
Näin ei suinkaan aina ole ollut. Olen myös joskus raahannut kiljuvan lapsen rattaisiin ja palautellut pitkäkyntisen nappaamia vaatteita takaisin pöytiin. Mutta toisto taitaa olla tehnyt tehtävänsä. Kotona usein hypitään seinille, mutta ulkomaailmassa ihmettelen välillä, miten helposti asiat sujuvat. Mukava vaihe tämä tällainen.
Vekarakirppikselle on tullut myyntiin lasten kerrossänkyjä, jotka näyttivät ihan päteviltä. Tee nukkuu toistaiseksi vielä tyytyväisesti pinnasängyssä ja minä Veen kanssa olohuoneessa, mutta jossain vaiheessa pitää alkaa miettiä ahtaiden tilojen sisustusratkaisuja nukkumisen suhteen. Meidän makuuhuone on niin uskomattoman pieni, että sen suhteen saa käyttää aikamoista luovuutta. Pieni kerrossänky voisi onnistua mahtumaan parisängyn viereen, mutta onnistuuko kaksivuotias nukkumaan siinä? Kerrossängyt ovat minusta suloinen ajatus (ja olisin lapsena itse halunnut kotiin samanlaisen kerrossängyn kuin mökillä), mutta ehkä ne ovat vähän vanhempien lasten juttu... Pitää miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti