Asusteena 4,6 metriä villaa

Tänään ei ole ollut kovin hyvä päivä. Monta pientä asiaa kun menee pieleen, niin jossain vaiheessa kiehuu yli. Yksi ärsyttävimmistä (ja ihan oma vikani) oli saapua varatulle ajalle 45 minuuttia myöhässä. Olin kai katsonut loppuaikaa ja luullut sitä alkamisajaksi. Ja kun päivä oli siihen mennessä mennyt pieleen suurelta osin juuri siksi, että ärsytti lähteä vauvan kanssa pakkaseen, niin turha reissu ärsytti sitäkin enemmän.

Oli silti ihan hauskaa kävellä ulkona aurinkoisessa pakkassäässä. Vee tykkää uinua kantoliinassa, ja unta riitti kaksi ja puoli tuntia. Nappasin meistä kotiin tultua muutaman kuvankin. Meillä vaan on surkean huono valo näin talvella, joten kuvista tulee ankeita. Mutta kantoliinakuvia on niin hauska katsella jälkikäteen ihmetellen, miten pieni nyytti onkaan ollut.

Liina on luonnonvalkoinen Didymoksen villaindio. Ihanan pehmeä ja joustava liina, ja sopii hyvin pakkaspäiviin. Tykkään myös neutraalista väristä. Sateenkaarikuvioiset liinat eivät ole niin mun juttu. Näin pienelle vauvalle olen taittanut liinan pituussuunnassa kaksinkerroin ennen sen sitomista. Kuvassa näkyvät myös esikoiselle neulomani sukat (ohje Uhoavan gnun blogista), jotka ovat ihan parhaat, koska pysyvät putoamatta pienissä räpylöissä.

Pitkässä kudotussa liinassa Veetä on kevyt kantaa. Sitomiseen menee hetki aikaa, ja sitä on ärsyttävää tehdä kiireessä, mutta kun liinan on saanut päälle ja kiristettyä, niin kantotuntuma on paljon kevyempi kuin kantorepun kanssa. Pitäisi vaan enemmän jaksaa käyttää liinaa muutenkin kuin peittona vaunuissa :)  Reppu on kyllä niin paljon helpompi laittaa päälle, ja olen kyllä aika ihastunut meidän Beco Butterfly 2:een, jonka bongasin syksyllä Vihreän sammakon alesta. Beco on kantorepuksikin helppokäyttöinen, ja istuu paremmin kuin muut kokeilemani reput. Vaikka kantoreput ovat minusta kyllä ergonomisuuden kannalta parhaimmillaan vasta sitten, kun lasta voi kantaa selässä.

Kuva: Vihreä sammakko

Toinen lapsi jää helposti vähemmälle huomiolle, kun esikoinen osaa sitä vaatia niin paljon pontevammin, joten yritän jaksaa ottaa Veen liinaan tai reppuun aina kun mahdollista. Siinä läheisyyttä saa annettua niin helposti, ja pitkät päiväunet ovat myös toivottu bonus. Vaunuissa Vee herää helposti, mutta liinan kanssa olen toistaiseksi saanut istuskella pidempiäkin aikoja rauhassa. Teen kanssa en koskaan ehtinyt täysin oppia nauttimaan kantamisesta, mutta nyt olenkin niin paljon varmempi käsittelemään vauvaa, että sidonnat onnistuvat vähemmällä ähertämisellä. En enää ahdistu siitä, että kannettava saattaa reissussa herätä ja vaatia hoitotoimenpiteitä. Teen kanssa kantamisen fyysinen läheisyys tuntui joskus rajoittavalta ja ahdistavaltakin, mutta nyt olen kai jo niin tottunut vauva-arjen tuomiin muutoksiin, että en enää jaksa ahdistua.

Kuva: Ipanainen.fi

Hankin jo loppuraskaudesta syksyllä Kumja-irtopaneelin, joka käy lisäosaksi tavalliseen takkiin. Voi uhmata pakkasrajoja, kun vauvan saa kokonaan takin alle, eikä tarvitse hankkia varsinaista kantotakkia. Olen pukenut vauvalle liinaan sisävaatteiden lisäksi ainoastaan myssyn ja villasukat. Liinakerrosten ja takin alla vauva pysyy lämpimänä, mutta kun riisuu takin, niin sisälläkään ei tule kuuma. Toinen talviliinailun must ovat tietysti kenkien liukuesteet. Ja oikein liukkaalla voi ottaa mukaan lisäksi vaunut, joiden työntöaisasta voi roikkua ja joihin saa kätevästi kaikki tavarat...