Pienet jutut tekevät elämästä kivaa. Tällä viikolla olen tavannut paria vanhaa ystävää, joita näkee nykyän ihan liian harvoin. Olen tehnyt uusia tuttavuuksia ja harrastanut kevyttä lapsiaiheista jutustelua. Teen ja Veen keskinäistä kommunikointia on ihanaa seurata, kun kaksivuotias naurattaa kaksi kuukautta vanhaa vauvaa. Olen käynyt vauvajoogassa, jossa Vee jaksoi ensimmäistä kertaa ihmetellä rauhassa maailman menoa. Tänään löysin Valtterin kirppikseltä uuden Bambino mio -vaippasetin kolmella eurolla. Olen saanut Veen rauhoittumaan kantoliinaan sydäntäni vasten, kuunnellut tuhinaa ja haaveillut uudesta kauniista liinasta.
Tee on toista kertaa elämässään yökylässä. Mummon luona, muutaman sadan metrin päässä, eikä soittoa ole kuulunut, joten nukkumassa varmaan ollaan. Talouden toinen yli metrin mittainen on juhlimassa, Vee nukkuu riippumatossaan ja minä juon punaviiniä. Kuivausrumpu hurisee vielä, kadulta kuuluu ääniä, mutta muuten on hiljaista ja saan uppoutua omiin juttuihini. Olen onnellinen, että ympärillä on niin paljon ihania ihmisiä, jotka jakavat vastuuta niin, että harvoin tunnen oloni yksinäiseksi ja saan välillä kuitenkin olla myös yksin.
Muistan, kun hankin riippumaton silloin vielä syntymättömälle esikoiselle. Ostin sen huuto.netistä pari kuukautta ennen laskettua aikaa ja kävin mahani kanssa metrolla hakemassa paketin Herttoniemestä. Kotona kasasin maton heti ja ihmettelin, miten joku niin pieni voi joskus vielä nukkua maailman suloisimmassa pienessä riippukeinussa. Ja nyt siinä uinuu jo toinen pikkuinen.
Tällaisina hetkinä olen tyytyväinen elämään, ihmisiin ja maailmankaikkeuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti