perjantai 24. helmikuuta 2012

Piilon löytöjä

Alkuviikosta kävin taas Piilossa. Mukaan tarttui omien kirppislappujeni lisäksi pari löytöä:


Tutan raidallinen body koossa 68. Enpä tiennyt tykkääväni näistä väreistä, mutta tämä on aika ihana. Tutta-vaatteet ovat minusta yleensä olleet yhtä kokoa suurempaa kuin kokolapussa lukee, mutta tämä on jopa pienempi. Pääsee heti päälle. Nyt kotona olen tosi tyytyväinen, vaikka paikan päällä jahkailin ikuisuuden, voiko perusbodysta maksaa 2,50 euroa... Välillä vähän naurattaa, kun huomaa panttaavansa pikkurahoja niin kuin kyseessä olisi suurikin omaisuus.


Ruskovillan lyhytlahkeiset villavaippahousut vitosella menevät ehkä enemmän siihen löytökategoriaan, sillä nämä vaikuttavat aika vähän käytetyiltä ja koon 80 pöksyjä liikkuu paljon vähemmän kuin pienempiä. Nämä ovat varmasti hyvät yövaipan päälle kesällä.

Piilon pöydän viikon + yhden päivän tuotto oli noin 95 euroa pöytämaksun jälkeen. Olen ihan tyytyväinen. Parhaiten kaupaksi menivät lastenvaatteet ja kestovaipat, vaikka tarkoitus oli kyllä päästä eroon äitiys- ja muista naistenvaatteista. Helmikuun eka viikko oli Piilon naisten viikko, ja myynnissä oli lasten kamojen lisäksi kaikkea muutakin. Aikuisten kokoisia vaatteita on kyllä luonnollisesti vaikeampi saada myytyä, varsinkin jos suurin osa on kokoa XS. Kirppispöydän pitäminen on kyllä sellainen rumba, että sen jaksaa tehdä kerran kahdessa vuodessa. Piilosta olisi tietty voinut pyytää hinnoittelu- ja pöydänjärjestelypalvelua, mikä olisi säästänyt tuntikaupalla aikaa. Mutta kun olen niin pihi. Samasta syystä jaksoin lopulta nähdä vaivan kamojen naputtelemisesta huuto.nettiin sen sijaan, että olisin suoraan vienyt ne myyntitilille.

Ja käyhän tämä kirppistely harrastuksesta. Kesällä on kiva hengailla ulkona (ja puistokirppiksillä :D), mutta näin talvella on mukavampaa keksiä välillä sellaista puuhaa, jossa ei tarvitse olla tekemisissä loskan, jään ja lumen kanssa. Piilo on siitä kiva paikka, että sinne voi hyvillä mielin ottaa kaksivuotiaan viihtymään leikkipaikalle, johon on näköyhteys joka puolelta myymälää (paitsi jos on kovin lyhyt voi kadota pöytien taakse). Vekarakirppiksenkin leikkipaikalla Tee viihtyy, mutta kirppari on sen verran iso, että lasta ei voi koko ajan pitää silmällä. Piilossa on kyllä myös ehdottomasti mukavin ilmapiiri ja paras palvelu, jos sellaista arvostaa. Myyjän kannalta hyvä juttu on myös se, ettei sieltä katoile tavaraa pitkäkyntisten matkaan niin kuin isommissa paikoissa helpommin käy.

Tänään tein sitten löytöjä omasta kellarikomerostani. Hain äitiyspakkauslaatikollisen Teen vanhoja vaatteita. Vee kasvaa niin vauhdilla, että seuraavat koot ovat ihan kohta tarpeen. Yksi ihan ihme juttu on kyllä vaatteiden kellastuminen säilytyksessä. Mistä ihmeestä voi johtua, että pakatessa siistikuntoisiin ja puhtaisiin valkoisiin vaatteisiin on parin vuoden säilytyksen aikana ilmestynyt keltaisia laikkuja? Kokeilin pistää muutaman vaatteen kylpyyn Sonettin ekovalkaisuaineen kanssa, saa nähdä, miten käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti