Trikoinen vai kudottu?

Vaikka Veetä kannetaan joka päivä liinassa, trikooliinaa ei ole tullut käytettyä juuri ollenkaan. Nyt kun olen tottunut kudottuihin liinoihin, ajattelin ihan mielenkiinnosta testailla taas trikoista kantoliinaa. Vee on viisi kuukautta ja vajaat seitsemän kiloa eli ei ikäisekseen kovinkaan painava vauva. Testiin pääsi MaM Eco -trikooliina, jota yleisesti kai pidetään yhtenä tukevimmista trikoisista liinoista. MaM Ecossa on 55% hamppua, jonka ansiosta liinan pitäisi olla hieman jämäkämpi ja viileämpi puuvillaisiin trikooliinoihin verrattuna.

Äidin tukka kiinnostaa

Trikooliinassa on käytännössä yksi mahdollinen sidonta eli kietaisuristi II. Siinä lapsen päälle tulee kolme kerrosta kangasta: kaksi ristikkäistä "missivyötä" ja niiden päälle vaakasuuntainen "smokkivyö". Vauvan asento on ergonominen, kun jalat ovat harallaan polvet vähintään pepun tasalla tai mielellään vähän peppua ylempänä. Silloin vauva on hyvin tuettuna, selkä on ergonomisessa asennossa eikä mihinkään kohdistu liikaa painetta. Sidonnan pitäisi tuntua myös kantajasta mukavalta.

Liina sidotaan ensin kantajan päälle, ja vauva pujotetaan sitten kyytiin, liinakerrokset levitetään vauvan päälle ja liinan päät solmitaan lopuksi kunnolla. Oikean kireyden löytäminen ei onnistunut ihan heti. Liian kireä, liian löysä...Sidonta ei tunnu mukavalta, jos vauva heiluu kyydissä tai roikkuu liian alhaalla. Vauvan jalat jäävät roikkumaan epäergonomisesti alaspäin, jos liina on alunperin liian löysällä reunoista. Peppu olisi hyvä saada kantajan navan korkeudelle. Liinan kiristäminen lopuksi vauva kyydissä on hankalampaa kuin kudotun liinan kanssa., joten kireys olisi hyvä saada heti alkuun kohdilleen. 

MaM Eco tuntui kyllä trikoiseksi liinaksi aika napakalta eikä silti turhan paksulta. Hamppu tuntuu materiaalina toimivan, sillä liina on ohut, joustava ja ainakin käytettynä myös pehmeä, mutta silti napakka. Kudottuun liinaan tottuneena oli vähän outoa, että päällekkäisiä kangaskerroksia tuli sidonnassa niin monta. Kesäkuumalla trikoinen liina ei tunnu ykkösvaihtoehdolta. Ihan hyvä kantotuntuma trikoisessakin kuitenkin oli.

Vertailun vuoksi pari kuvaa kudotusta liinasta. Meillä on lainassa kuvan Didymos Jim Jade, joka on 50% pellavaa. Kudotulla liinalla kietaisuristin smokkivyö tulee alimmaiseksi. Vauva nostetaan kyytiin jo ennen olalta tulevien missivöiden sitomista ja sidonta kiristetään loppuun vauvan ympärille. Liinan saa muutamalla niksillä tosi napakaksi ja tuntuma on aika eri luokkaa kuin trikooliinassa.  Olkaimet voi myös jättää levittämättä (tätä ei saa tehdä trikooliinalla), jolloin sidonta on vielä vähän vilpoisampi.

Jim Jadessa on ihana pellavan kiilto, joka ei oikein välity kuvasta. Kudottujen liinojen iso plussa on se, että niitä on niin hienoissa väreissä. Trikooliinat näyttävät vertailuissa väistämättä vaisuilta.

Olen toistaiseksi tykännyt levittää olkaimia (niitä missivöitä) hieman vauvan pepun alle lisätueksi. Toisaalta haluaisin koettaa oppia sitomaan liinaan kunnon peppupussin, jossa peppu roikkuisi reilusti polvien alapuolella. 

Minusta trikooliina ei ole selvästi "helppo" ja kudottu "vaikea" sitoa. Kudotut liinat käyvät hyvin jo vastasyntyneille, ja aloittelijakin oppii niitä käyttämään. Kirpparilla ja huutiksessa paljon liikkuvia edullisia "sinisiä kantoliinoja" eli Vauva-lehden tilaajalahjaliinoja voi joutua pesemään ja pehmittelemään kunnolla ennen kuin niitä saa kunnolla sidottua, mutta nekin ovat lopulta ihan käyttökelpoisia, joskin parempiakin löytyy. Trikooliina on toisaalta ihan hyvä liina kevyelle pikkuvauvalle. Trikoinen voi tuntua helpommalta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei vielä oikein osaa käsitellä ja pelkää koko ajan pudottavansa pikkuisen. Toisen lapsen kohdalla se vaihe meni onneksi äkkiä ohi.

Trikooliinan plussat ja miinukset
+ Hyvä saatavuus käytettynä, lastentarvikeliikkeistä ja marketeista
+ Sidonnan (kietaisuristi II) voi tehdä valmiiksi päälle, mikä voi tuntua kätevältä
+ Vauvan saa ergonomiseen asentoon
+ Ovat yleensä kapeita, mikä helpottaa sitomista, ja sopii hyvin pikkuvauvan kantamiseen
- Parhaimmillaan alle 7-kiloisen kantamisessa, joten melko lyhytikäinen käytössä. Isomman vauvan kanssa joustaa liikaa ja pidempi kantaminen ei ole mukavaa. Toisaalta siinä vaiheessa voi siirtyä myös ergonomiseen kantoreppuun.
- Ainoastaan yksi ergonominen sidonta, joten vaihtelun varaa ei ole samalla lailla kuin kudotussa. Trikooliinalla ei voi kantaa selässä. Lonkalla kantamiseen rengasliina on trikoista kätevämpi kantoväline.
- Voi olla hiostava, koska vauvan päälle tulee aina kolme kangaskerrosta, jotta sidonta on tarpeeksi tukeva, ja liina on siten pitkä (+/- 5 metriä). Kudotulla liinalla on monia sidontoja, joihin riittää lyhyempi pituus.
- Vähän tylsät värit
- Taskullisissa trikooliinoissa tasku voi lähteä purkaantumaan ja liinaan saattaa tulla ommelkohtiin reikiä

Muuta: Trikooliinalla voi tilapäisesti kantaa lasta kasvot menosuuntaan ns. buddha-asennossa (vauva istuu ikään kuin risti-istunnassa polvet ylempänä kuin peppu), mutta se ei ole kantajalle kovin hyvä asento ja vilkkaalla paikalla vauva voi saada liikaa virikkeitä. Roikotusasentoa, jossa liinaa ei ole levitetty ja vauvan jalat roikkuvat suorina alaspäin, ei tulisi käyttää lainkaan.