perjantai 27. tammikuuta 2012

Tytöt ja pojat vai sukupuolisensitiivinen kasvatus

Telkkarista tuli mielenkiintoinen ohjelma tasa-arvokasvatuksesta päiväkodissa. Projektissa mukana olleessa päiväkodissa oli kiinnitetty huomiota siihen, miten tyttöjä ja poikia kannustetaan sukupuolenmukaiseen toimintaan ja pyritty rikkomaan perinteisiä toimintamalleja. Ohjelmaan oli haastateltu myös lapsia eri sukupuolirooleissa kuvannutta valokuvaaja Heidi Lunabbaa. Puolituntisen pätkän voi katsoa netissä, ja se tulee uusintana FST:ltä lauantaina klo 14.45.

Seportaasi: Tasa-arvoa tarhassaSeportaasi: Tasa-arvoa tarhassa

Sekä tytöt että pojat hyötyvät siitä, että lapsen persoonallisuus saa kehittyä yksilöllisesti ilman opittuja käyttäytymismalleja, ilmenee Folkhälsanin päiväkodin tasa-arvoprojektista. Toimittaja: Chri Åhman.


Minä kannatan sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Haluan, että lapseni voisivat rauhassa kehittää erilaisia, omanlaisiaan tapoja olla poikia, tai tyttöjä jos siltä tuntuu, tai jotain siltä väliltä. Lapset ovat äärimmäisen herkkiä poimimaan pieniäkin viestejä siitä, miten kuuluu toimia, mikä on hyväksyttyä ja mikä kummallista. Mieluummin haluan laajentaa lasten mahdollisuuksia kuin rajoittaa niitä. Lasta tuskin voi kasvattaa sukupuolettomaksi, eikä se varmaan ole tarpeenkaan. Siksi en pidä termistä "sukupuolineutraali kasvatus". Ideana ei ole kasvattaa kaikkia lapsia samalla lailla, vaan jokainen eri lailla yksilöllisesti. Sukupuolisensitiivisyys kuvaa paremmin sitä tarvittavaa herkkyyttä omia asenteita ja ajattelutapoja kohtaan.

Tasa-arvokasvatuksen kehittäminen päiväkodeissa -hankkeen sivulta löytyy minusta hyvä tiivistys peruspointeista. Ruotsalainen Genusskolan.se on myös tosi hyvä sivusto. Ruotsissa kaikki on aina edellä... eikä varmaan ole sattumaa, että täälläkin hankkeessa on mukana suomenruotsalainen päiväkoti.

Lastenvaatteiden suhteen en jaksa olla kovin tarkka. Usein koko keskustelu pyörii vaatteiden ympärillä, ja onhan se ärsyttävää, miten jakautuneita etenkin isompien lasten vaatteet ovat. Vaatteet ovat kuitenkin vain yksi juttu, ja tärkeämpää on minusta se, millaiseen toimintaan lapsia kannustetaan ja miten lapsille puhutaan. Ovatko perinteiset tyttöjen ja poikien leikit yhtä mahdollisia vaihtoehtoja, mitä ominaisuuksia lapsessa kehutaan ja nostetaan esille (ulkonäköä, kiltteyttä, reippautta...) ja voisiko lasten kanssa keskustella kriittisesti erilaisista sukupuoleen liittyvistä olemassa olevista rajoituksista ja niiden ylittämisestä.

Meidän kaksivuotias on vielä suhteellisen ennakkoluuloton ja leikkii yhtä lailla omalla vauvanukellaan kuin autoilla. Päiväkodissa kyllä huomaan, että kun poika on selvästi kiinnostunut autoista, niin niillä myös kannustetaan ja ohjataan leikkimään. Vaikka lapsi olisi yhtä lailla kiinnostunut paljosta muustakin. Tee on välillä herkkä, välillä villi. Omissa puheissaan välillä kertoo olevansa poika, välillä tyttö. Käsitteet ovat selvästi alkamassa vähitellen hahmottua, eikä siltä voi välttyäkään, jos haluaa olla muun maailman kanssa tekemisissä. Toivon kovasti, että nykyinen monipuolisuus ei kuitenkaan kovasti kapene.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti