Lempivaatteet

Vuosi sitten tein päätöksen ostaa vain luomulaatuisia uusia lastenvaatteita. Syitä on monia. Näin voin vetää selvät rajat shoppailulle, joka muuten helposti riistäytyy käsistä. Puuvillan tuotanto on monella tapaa ympäristörikollista. Uskon ja toivon myös, että luomu on vaatteissa laatua.

Meillä ei ole laittaa lastenvaatteisiin kovin huimia summia, joten teen kirpparikeikan melkein joka viikko. (Nyt kun en ole töissä ja aikaa riittää.) Suosikkipaikat ovat tällä hetkellä Vekarakirppis ja Piilo. Jälkimmäiseen olen varannut pöydänkin parin viikon päästä naisten viikolle, jolloin myynnissä on lasten- ja äitiysvaatteiden lisäksi myös tavallista naisten vaatetta. Molemmissa on hyvät lasten leikkipaikat, joissa Tee viihtyy loistavasti sillä aikaa, kun minä kiertelen pöytiä. Vekarakirppis on tosin niin iso, että siellä aina tasaisin väliajoin kuuluu "äitiii...". Kirpparikierroksesta on tullut meidän yhteinen juttu, jonne Tee aina hinkuu. Vauvakin pääsee välillä mukaan.

Kuva: Piilon fb-sivut

Uudet lastenvaatteet ostaan pääosin netistä ja aina alesta. En halua maksaa luomupaidastakaan uutena kuin  enintään 10-15 euroa ja housuistakin alle 20 euroa. Kuulostaako paljolta? Farkut voi ostaa uutena kolmella kympillä, mutta niitä tarvitaankin vain yhdet tai kahdet sopivat kerrallaan. Merkkivaatteet kun todella maksavat helposti tuplasti tuon verran. Vauvanvaatteista en maksaisi näinkään paljon, mutta sitä meillä onkin varastoissa aivan riittävästi. Ennen joulua seurasin tarkasti joulukalenteritarjouksia ja joulun jälkeen alesta tuli tilattua isompi satsi, joilla pärjää toivottavasti ainakin kesään tai ensi syksyyn.

Kuva: Mussukat

Uusimpia hankintoja ja suosikkeja ovat Pili Pala, Frugi ja kotimainen Mussukat, jonka liikennemerkkikuosista meiltä löytyy housut ja paita. Kaikki luomupuuvillaa. Muita suosikkimerkkejä ovat Green Cotton ja Imps&Elfs, jonka reilun kaupan farkuista maksoin kirpparillakin kympin (ja minusta se oli silti löytö!). Löytyy meiltä yksi Katvigin paita ja legginsit, ja Dunsin pipokin taitaa olla odottamassa uutta käyttäjää, mutta näiden merkkien vaatteet ovat yleensä minun makuuni liian räikeitä ja alessakin kalliita. Maxomorran luomupuuvillaisia legginsejä on käytössä perusvaatteina. Joustofroteevaatteita olen ostanut Myllymuksuilta, ja ne ovatkin yksi harvoista poikkeuksista luomulinjalla. Kotimainen pientuotanto saa kompensoida luomun puuttumista... Myllymuksujen laatu on kyllä välillä turhan vaihtelevaa ja ompelujälki on joskus huonoa. Kankaat on useamman kerran leikattu vinoon. Mutta Tee rakastaa apinakuosia ja bambujoustofrotee on myös ihana materiaali, pysyy pehmeänä ja säilyttää värit.

Kuva: Myllymuksut

Parin vuoden takaista itseäni olisi huvittanut kovasti, miten sujuvasti nykyään latelen vaatemerkkejä... Ensimmäisen vuoden aikana en ostanut juuri lainkaan vauvanvaatteita. Tai no, pari söpöä vaatekappaletta ennen vauvan syntymää, mutta niissä tuskin edes vilkaisin merkkiä. En ollut kuullutkaan Polarn och Pyretistä, saati osannut arvostaa mitään käytettynä saamiamme merkkivaatteita. Aina kokoon 80 asti vaatetta tursusi kavereiden ja sukulaisten perheistä, ja kirppareiltakin oli helppo tehdä löytöjä. Vasta toisella ikävuodella Teelle piti alkaa ostaa vaatteita. Aloin selata nettikauppoja, sillä ajatus halpisvaatteista teki pahaa. En tahdo omalle lapselleni toisten lasten valmistamia tuotteita. Ja samalla huomasin, että vaateshoppailu lähtee helposti lapasesta, jolloin tuloksena on kaappi täynnä tarpeetonta vaatetta. Jos satsaisin laadukkaisiin ja kalliisiin vaatteisiin, niitä olisi luonnollisesti vähemmän ja voisin samalla ostaa vähäsen hyvää omatuntoa.

Toistaiseksi Tee ei ole valittanut vaatteista (vaikka yksi Po.Pin söpö raitapaita ei kelpaa päälle ikinä), ja valitsee mielellään paidan kaapista. Teen lempiväri on violetti, ja usein sininen käy violetistä, eikä mikään väri ole varsinainen inhokki. En sitten tiedä, miten isompana. Luomuvaatteiden valikoimat tavallisissa kaupoissa ovat nihkeät, joten jos lapsen kanssa pitäisi lähteä kauppoihin valitsemaan ja sovittamaan, niin en tiedä, millaista vaatetta meille sitten päätyisi. Tosin oma äitini osti pitkään kaikki vaatteeni, ja muistan vasta yläasteella lähteneeni itse ostoksille. Se oli kyllä 90-luvun alkupuoliskolla, ja ehkä lasten vaatimukset ovat muuttuneet...