lauantai 28. tammikuuta 2012

Kohta kaksi kuukautta

Niinkö kauan siitä tosiaan jo on? Muistan varmasti aina sen aamun, kun ponnistin pienen mustatukkaisen vauvan maailmaan rauhallisesti ja kiireettä omassa olohuoneessani, paikalla ainoastaan oma perhe ja kätilö. Ajattelen synnytystä edelleen aika usein, ja aina hymyilyttää. Se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaita kokemuksia.


Vee niin kuin vauva ei enää ole mikään rääpäleinen vastasyntynyt. Ensimmäiset vienot hymyt näin kuusiviikkoisena. Vee osaa kääntyä kyljeltä ja vatsalta selälleen (ainakin vahingossa) ja pitää kovasti päätään pystyssä, vähän haparoiden toki. Tyytyväisenä Vee huokailee "höö" ja göö", ja ihan parasta on seurata maailman menoa vanhempien sylistä. Nyt Vee on ollut muutaman päivän kovasti nuhainen niin kuin koko muukin perhe, ja räkäinen nenä välillä kiukuttaa pientä kovasti. Vauvanäppyinen iho on vähän rauhoittunut, mutta päänahassa on aika lailla karstaa pitkän tukan alla, ja sitä on tosi vaikea saada pois. Päänahan harjaaminen on Veen mielestä tosi mukavaa samoin kuin vauvahieronta, ainakin jonkin aikaa kerrallaan.

Öisin Vee nukkuu minun vieressäni olohuoneessa futonilla. Iltaunille meno on vähän hankalaa, ja menee usein puolilleöin ennen kuin Vee oikeasti nukahtaa ja nukkuu vaihtelevasti yhteen menoon 2,5-4,5 tuntia. Viime aikoina unipätkät ovat painottuneet sinne lyhyempään päähän. Vee tankkaa nopeasti ja nukahtaa pian uudelleen. Välillä yritän herätellä syömään vähän pidemmän kaavan mukaan vaihtamalla vaipan, koska usein seuraavakin unipätkä on lyhyellä syömisellä aika lyhyt. Usein yöllä on monia pieniä tankkauksia, joiden jälkeen molemmat nukahtavat nopeasti. Välillä on kuitenkin ihanaa saada nukkua useampi tunti putkeen.

Aamulla herätys tulee kahdeksan ja kymmenen välillä, tosin yleensä muiden perheenjäsenten toimesta. Päivän ohjelmassa vuorottelevat syöminen, pissaaminen, seurustelu ja nukkuminen. Seurustelu on nyt jo paljon aktiivisempaa kuin vielä jokunen viikko sitten, ja ruokailukin on tehostunut huomattavasti. Päiväunet tahtovat olla sisällä lyhyenlaisia 20 minuutista tuntiin. Vee tykkäisi myös kovasti ottaa etenkin ruoan yhteydessä pieniä minitorkkuja, mutta niiltä olen kylmästi herätellyt toista röyhtäisemään. Vee nukkuu päiväsaikaan omassa riippumatossaan ja välillä vaunujen kantokassissa. Meillä ei ole parveketta, joten Veelle on hankala löytää rauhallista nukkumapaikkaa. Vaunuissa tai liinassa Vee kyllä vetelee ulkona sikeitä, ainakin niin kauan kun on liikettä ja tutti tarvittaessa suussa. Välillä tutti on tosin ihan out, ja se vain työnnetään kielellä ulos suusta. Mutta on Vee nukkunut liinassa pari kertaa pitkällä luennollakin alusta loppuun saakka.

Tee tykkää pikkuisesta kovasti ja on kovin kiinnostunut silittämään ja katselemaan vauvaa. Välillä Veen pitäisi tosin Teen mielestä mennä nukkumaan tai äidin syliin viemästä isin huomiota. Enää vauvan saama huomio kiukuttaa vain harvoin väsyneenä ja nälkäisenä. Saa nähdä, millainen kauhukaksikko näistä vielä tuleekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti