keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Sataprosenttista sosetta

Tee aloitti kiinteisiin tutustumisen aikoinaan muussatulla banaanilla, mutta pian siirryimme kokonaan sormiruokaan. Yksi inhokeistani on nimittäin vauvan syöttäminen lusikalla. Sormiruokailun suhteen Tee hoksasi homman heti, ja kaikki sopivina paloina tarjottu meni sujuvasti alas. Sosepurkkeja ei ole siis tarvinnut juuri kaupasta kantaa. Ainoa poikkeus on puuro, jonka seassa Tee tykkää syödä hedelmäsoseita.

Mutta mutta. Menin joskus lukemaan sosepurkkien tuoteselosteita, ja koko homma alkoi tuntua huijaukselta. Vai mitä tästäkin Piltti Aurinkoisesta pitäisi sanoa:

Vesi, aprikoosi (16,5%), ananas (7,5%), persikka (7,5%), hedelmäsokeri, riisitärkkelys, hyytelöimisaine (pektiini),happamuudensäätöaine (kalsiumsitraatti) ja C-vitamiini.

Soseeseen on siis ensin lisätty vettä ja sitten sitä on sakeutettu tärkkelyksellä ja hyytelöimisaineella. Hedelmää on  vain 31,5% eli 125 gramman purkista vajaat 40 grammaa. Pikaisella silmäyksellä kaikissa purkeissa aitoa tavaraa oli alle puolet.



Siitä lähtien olen käynyt aina välillä Ekolossa täydentämässä varastoja Babynatin luomusoseilla. Hintaa on kyllä huimat 1,80 euroa/purkki. Suhteellinen hintaero tavallisiin soseisiin ei ole kuitenkaan niin suuri, koska Babynatissa ei tarvitse maksaa vedestä. Vaihtoehtoisesti välillä marketista tulee mukaan Hipp:in luomumarjasosetta. Siinä on tuoteselosteen mukaan 95% itse asiaa, mutta luku hämää hieman, sillä sose on pääosin valmistettu sakeutetuista mehuista, eli vettä on siinäkin joukossa. Kerran ostin myös vauvanruokahyllyjen ulkopuolelta hedelmäsäilykkeistä isomman purkin täysmangososetta, mutta pakkaus oli sen verran suuri, että siitä jäi osa käyttämättä.

Voihan sitä tietysti itse soseuttaa hedelmät ja pakastaa, mutta minä en jaksa.

Teen 8-kuukautisneuvolassa terkkari kysyi minulta, teenkö soseet itse vai ostanko kaupasta. Häkellyin  täysin, sillä kysymys tuli aivan puun takaa ja 1) vauva ei syönyt lainkaan soseita vaan sormiruokaa paloina 2) minä en melkein koskaan valmistanut ruokaa, vaan sen teki vauvan isä (joka istui samassa huoneessa) 3) miksi koko asiasta oli tarpeen edes kysyä? Tarvitseeko neuvolan siitäkin tietää? Veen kanssa olen ehkä jo kerännyt itseluottamusta ja paksunahkaisuutta sen verran, että jaksan kyseenalaistaa ääneen typerät kysymykset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti