Tähtien kanssa

Meillä on uusi lemppariliina! Se on tukeva, pehmeä ja kuosi on esikoisenkin hyväksymä :D Kokadi-merkkinen Rock Star saapui meille alkuviikosta. Olen pikkuhiljaa alkanut sitoa kohta kolmevee Teenkin aina useammin liinalla selkään ja Rokkistara toimi siihen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin. 

1. Liinassa pitää ensinnäkin olla sellainen kuosi, että sen voi markkinoida lapselle. Tähtiliina kuulostaa tosi hyvältä! (Kaikki eläimet ovat yleensä myös jees, mutta tähdet miellyttävät ainakin tätä kantajaa hitusen enemmän.) 
2. Iso lapsi on minusta helpompi sitoa leveällä liinalla, ja Kokadissa leveyttä on 75 cm eli muutaman sentin enemmän kuin monissa muissa liinoissa. 
3. Rock Starissa on 50% pellavaa, ja liina on sen ansiosta tosi tukeva. Pellavassa on myös hieno himmeä kiilto, ja se on vähän vilpoisempaa kuin puuvilla. 
4. Kokadin liinat ovat yleensä kudonnaltaan sileitä, mikä helpottaa ainakin kietaisuristireppusidonnan kiristämistä.

Tänään kyytiin pääsi pienempi matkalainen, joka puistoreissun lopuksi otti pienet liinapäikkärit.

Kokadin limited edition -liinojen julkaisuista ilmoitetaan muutamia päiviä etukäteen Facebookissa. Julkaisuajankohtana kannattaa olla nopeana verkkokaupassa napsuttamassa, sillä liinat myydään loppuun parissa minuutissa. Joo, ihan kreisiä touhua, mutta kudotuilla kantoliinoilla on maailmanlaajuinen keräilijämammakanta, joka metsästää hulluna uusia julkaisuja ja lähettelee vaihtareita ympäri  maailmaa. 

Kokadilta on syksyllä tulossa myös mallisto, jonka ennakkotilaus on nyt menossa. Suomessa Kokadin jälleenmyyjänä toimii MamSell ja ennakkotilaukseen ehtii vielä mukaan tänään 29.8.! Liinat toimitetaan lokakuusta alkaen. Sieltä löytyy mm. musta-valkoiset ja turkoosi-harmaat tähdet sekä joukko eläinkuoseja ;) Perusmalliston liinat ovat puuvillaa, ja ihania vauvalle ensimmäisen vuoden liinoiksi. Tässä vaiheessa ohuiden puuvillaliinojen hankkiminen tuntuu kuitenkin vähän turhalta, joten meille ei niitä ole tulossa.

www.kokadi.de

Takaisin taas

Joskus sitä ei vaan jaksa. Uupumus hiipii ihan huomaamatta ja yhtäkkiä on vaikea muistaa, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut. Usein tuntuu, ettei yhtikäs mitään. Näiden molempien kanssa pahin väsymys on iskenyt reilun puolen vuoden jälkeen. Alku on aina yhtä hullaantumista ja hullunmyllyä, ehkä imetyshormonitkin kannattelevat, mutta muutaman kuukauden jälkeen alkuinnostus on luonnollisesti laantunut. Päivissä on useita hyviä hetkiä, mutta myös todella huonoja, ja yleisesti tuntuu, että väsymys ja uupumus ovat ainoat kuulumiset. Jossain vaiheessa ei oikein edes jaksa kaivata mitään vaihtelua, nähdä ihmisiä tai ainakaan nähdä vaivaa tapaamisten järjestämiseksi. Päässä ei tunnu liikkuvan yhtikäs mitään. Kirjoittaa ei jaksa, ei ole mitään sanottavaa. 

Mutta se helpottaa. Eräänä päivänä jaksaa vähän enemmän. Sitten taas vähän vähemmän, mutta suunta on parempaan päin.