Nyt olen aloittanut selkäpuolen kantotreenit. Toistaiseksi ollaan totuteltu selkäkyytiin pääasiassa repulla. Liinalla selkään sitominen on meidän kummankin mielestä vielä vähän pelottavaa. Hyvistä neuvoista ja vinkeistä huolimatta (suosittelen lämpimästi kantoliinatukihenkilön henkilökohtaista opastusta!) selkään sitominen on aika haparoivaa, Vee hermostuu ja suoristelee jalkojaan ja minä sidon liinan lopulta aivan liian tiukalle. Kertaalleen jo myymäni Beco Butterfly 2 tuli meille takaisin, sillä se on ainoa reppu, jolla saan helposti puolivuotiaan lötköpötkön selkään.
 |
Becossa lapsi kiinnitetään ensin turvasoljilla repun paneeliin, minkä jälkeen reppu on helppo pukea lapsineen selkään. Vauvan voi joko heilauttaa olan yli tai hivuttaa kainalon ali - ja vauva pysyy tukevasti keskellä paneelia.
Kaikkien reppujen ongelma on etenkin pienten vauvojen kanssa se, että selässä kannettavaa ei saa tarpeeksi ylös. Liinassa on tarkoitus, että liinan yläreuna kulkee vauvan niskan ja omien hartioiden tasolla, eli vauvan pää on aika korkealla. Repun voi yrittää kiinnittää mahdollisimman ylös, mutta silti vauva saisi olla korkeammalla.
Onneksi Vee kuitenkin viihtyy, vaikkei näekään olkapääni yli. Tarpeeksi väsyneenä Vee jopa nukahtaa selkään. Selkäpuolella kantaminen on kevyempää, ja ehkä liinailukin alkaa jossain vaiheessa sujua paremmin, kun ollaan molemmat ensin totuteltu selkäkyytiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti