Kiinteää omin sormin

Kuusi kuukautta tuli täyteen jo pari viikkoa sitten ja sitä myötä kiinteät sapuskat kehiin. Vee vetelee kiinteitä ihan kirjaimellisesti. Ainakaan vielä ei ole ollut tarvetta soseuttaa ruokaa. Tarjolla on ollut porkkanaa, bataattia, perunaa, parsakaalia, kukkakaalia, päärynää, banaania, aprikoosia, kananmunaa, riisikakkuja ja maissinaksuja pieneen kouraan sopivina paloina. Vee oppi parissa päivässä haromaan ruokapalat kämmeneen ja työnsi ne välittömästi suuhunsa. Vielä pari viikkoa aiemmin palaset päätyivät lattialle, joten aika taisi viimein olla kypsä.

Höyrytetty bataatti päätyi pienissä käsissä muussiksi

Tee siirtyi aikoinaan hyvin pian soseista sormiruokaan luettuani Omin sormin suuhun -kirjan. Tajusin, ettei vauvalle ollut mikään pakko syöttää soseita. Yhden nyt kohta jo kolme vuotta täyttävän toimivan kokemuksen perusteella sormiruokailu on nyt helppo valinta ja ainakin alku näyttää tosi lupaavalta. Kukkakaali on tähän mennessä ainoa ruoka, joka ei ole mennyt innolla alas. Vee on ruokailuista innoissaan ja käsien motoriikka on kehittynyt huimaa vauhtia.

Sormiruokailussa minusta on parasta, että vauva saa edetä omassa tahdissaan ja säädellä itse syömisiään. Alun opetteluvaiheen jälkeen sormiruokailu on parhaimmillaan helppo tapa ruokkia vauva ja siirtyminen vuoden iässä samaan ruokaan muiden kanssa käy helposti, koska vauva on siihen astikin syönyt pääasiassa samoja aterioita. Sormiruokailu saa vauvan viihtymään pöydässä muiden kanssa ja kukin voi keskittyä omaan ruokaansa. Minä en pidä vauvan syöttämisestä. Varmasti on mahdollista opetella syöttämään vauvantahtisesti, mutta huomaan itsessäni aina suuren kiusauksen tarjota sen "vielä yhden" lusikallisen. "Kerta kiellon päälle" on aika huono menetelmä, koska silloin vauvalle tuputetaan aina vanhemman aloitteesta vähän enemmän ruokaa kuin vauva omasta halustaan söisi. Kaupan valmiit sosepurkit ovat tietysti välillä houkuttelevan helppo vaihtoehto, mutta onneksi löytyy myös erilaisia helposti syötäviä hedelmiä ja kasviksia, joita voi tarjota pikaruokana. Minusta ei kyllä yhtään olisi tekemään itse soseita ja olen tosi tyytyväinen, ettei sitä tarvitse edes harkita, laiska kun olen.

Vanhempien kannalta on tietysti palkitsevaa, että molemmat lapset ovat olleet niin silmittömän innostuneita omin sormin syömisestä ja syöneet alusta alkaen paljon. Haastavampaa olisi, jos vauva ei tuntuisi syövän mitään. Meillä sormiruokailu on sujunut molemmilla alusta lähtien ongelmitta, mitä nyt Vee ekalla ateriallaan vetäisi porkkanat vähän turhan reippaasti menemään ja yskäisi ne aika pahan kuuloisesti ulos. Onneksi oli tietoa ja kokemusta kakomisrefleksistä, niin sekään ei säikäyttänyt jättämään touhua sikseen.

Ella ja essu -blogissa on muuten meneillään sormiruoka-aiheinen arvonta ensi tiistaihin saakka!