Mentiin Joukolla

Bussilla matkustaminen vaunujen ja irrallaan juoksevan kaksivuotiaan kanssa on... haastavaa. Stressaavaa. Mahdollisesti vaarallista. Ihmiset tönivät ja kaatuilevat eivätkä päästä istumaan. Jos siihen bussiin siis edes mahtuu sisään. Bussiin nouseminen sohjovallien takaa on hankalaa jo ainoastaan vaunujen kanssa, saati sitten vaunujen ja kaksivuotiaan. Kuljettaja pysähtyy metrin päähän jalkakäytävän reunasta ja kaasuttaa matkaan heti, kun matkustajat ovat puoliksi sisällä. Bussimatkat ovat suunnilleen se ainut hetki, jolloin todella toivon, että meillä olisi tuplarattaat. Niihin voisi ainakin köyttää molemmat kääpiöt kiinni.

Mutta onneksi HSL tarjoaa loistavaa palvelua, jota voivat käyttää muutkin kuin eläkeikäiset, jos vain tajuavat: palvelulinjat eli Joukot. Tänään pikkubussi haki meidät kotiovelta, ja saatiin privaattikyyti sinne, minne oltiin menossa eli mummin luo käymään.

Kuva: www.autokanta.com

Bussi tilataan etukäteen puhelimitse. Tavallisten pysäkkien lisäksi Joukon voi tilata ns. virtuaalipysäkeille, joista yksi sijaitsee ihan meidän talon vieressä. Bussi ei välttämättä kuljeta suoraan määränpäähän, niin kuin tänään, vaan reitti saattaa mutkitella, kun ihmisiä noudetaan kyytiin ja jätetään pois. Plussaa on se, että kyytiin mahtuu aina ilman ruuhkia ja ryysiksiä, kunhan varaa tarpeeksi etukäteen ja samana päivänäkin saattaa vielä onnistua. Kuljettaja auttaa tarvittaessa, fiilis on mukava ja matka maksaa saman verran kuin tavallisessa bussissa eli vaunujen kanssa ei mitään.

Palvelulinja ei ole kuitenkaan mikään pikakyyti. Ekalla kerralla bussi oli 20 minuuttia myöhässä puhelimessa annetusta ajasta, mikä on kuulemma kuitenkin aika harvinaista. Matkan kestoa ei tiedä etukäteen, sillä bussi saattaa kiertää ympäri ämpäri ennen kuin pääsee omaan määränpäähänsä. Kukin palvelulinja liikennöi vain osassa kaupunkia, joten vain sellaiset matkat onnistuvat, jotka osuvat bussin liikennöintialueelle. Bussit kulkevat lisäksi vain arkisin. Hankalinta kahden lapsen kanssa on ehkä se, että pysäkillä pitää olla täsmällisesti oikeaan aikaan. Lähtöä pitää alkaa valmistella niin ajoissa, että ehtii tarvittaessa vaihtamaan kahdet kakat, ja sinä sitä on joko viime tingassa tai vartin etuajassa.

Tee tykkäsi kovasti matkustaa "pienellä bussilla". Mummokyyti sopi meille kiireettömille hyvin. Takaisin tultiin kuitenkin tavalliseen tapaan, koska paluukyytiä ei järjestynyt. Oltiin onneksi bussin ainoat vaunulliset matkustajat, ei ollut ruuhkaa ja meillä oli saatto- ja vastaanottojoukot siirtymätilanteissa auttamassa. Kaksivuotias ei ole mitenkään erityisen hyvin sanallisesti ohjautuva ainakaan uusissa ja oudoissa tilanteissa. Ehkä stressaan liikaakin, mutta pelkään oikeasti, että joku jää bussin ovien väliin, kaatuu tai loukkaa itsensä. Olinko tällainen ennen lapsia? Kun kymmenen vuotta sitten liftasin ympäri Eurooppaa kaikenlaisten kuskien kyytiin... Hmmmm.