Vähän Mojitoa

Äsken kolahti postiluukusta palanen Mojitoa, ei kuitenkaan rommia, limeä ja minttua vaan kangaspätkä rengasliinaa varten...

Kuva: MyGirasol.ru

Rengasliinaan tarvitaan yksinkertaisimmillaan parisen noin 70 cm leveää kudottua kangasta ja kantoliinarenkaat. Renkaat voi pujottaa liinan toiseen päähän ja renkula on valmis ilman sen kummempia ompeluja (kuvallinen ohje Didymoksen sivuilla ja toinen englanninkielinen ohje).

Kunnon rengasliinaa varten renkaat ommellaan kiinni liinan toiseen päähän. Liinan voi laskostaa renkaiden läpi tai ommella ilman laskoksia. Pähkäilen vielä erilaisten olkapääratkaisujen suhteen. Yritän ensisijaisesti kopioida lainassa olevan Neobullé-rengasliinan laskostusta, mutta jos se osoittautuu liian monimutkaiseksi, seuraan varmaankin näitä englanninkielisiä rengasliinan ompeluohjeita. Kolmas vaihtoehto on luopua laskoksista kokonaan, mutta kokeillaan niitä nyt ensin.

Laina-Neobullé on tuntunut aika mukavalta. Vauvan saa siihen tosi nopeasti, ja liina tuntuu päällä tukevalta eikä paina mistään. Tosin se liinan alle jäävän olkapään puoleinen käsi kyllä väsyy nopeasti, jos sillä yrittää tehdä jotain hommia.

Pitää vielä odottaa, että kantoliinarenkaat seuraavat perästä. Tein tilauksen viikko sitten slingrings.comiin. Saa nähdä, miten kauan kestää renkaiden matka kaukaa merten takaa. Tilaaminen Jenkeistä osoittautui kaikista halvimmaksi, eikä pienistä ostoksista tarvitse maksaa edes alvia. Jos renkaat viipyvät, saatan kyllä ratkoa edellisen tsi-projektin renkaat uutta liinaa varten...

Pieniä iloja

Pienet jutut tekevät elämästä kivaa. Tällä viikolla olen tavannut paria vanhaa ystävää, joita näkee nykyän ihan liian harvoin. Olen tehnyt uusia tuttavuuksia ja harrastanut kevyttä lapsiaiheista jutustelua. Teen ja Veen keskinäistä kommunikointia on ihanaa seurata, kun kaksivuotias naurattaa kaksi kuukautta vanhaa vauvaa. Olen käynyt vauvajoogassa, jossa Vee jaksoi ensimmäistä kertaa ihmetellä rauhassa maailman menoa. Tänään löysin Valtterin kirppikseltä uuden Bambino mio -vaippasetin kolmella eurolla. Olen saanut Veen rauhoittumaan kantoliinaan sydäntäni vasten, kuunnellut tuhinaa ja haaveillut uudesta kauniista liinasta.

Tee on toista kertaa elämässään yökylässä. Mummon luona, muutaman sadan metrin päässä, eikä soittoa ole kuulunut, joten nukkumassa varmaan ollaan. Talouden toinen yli metrin mittainen on juhlimassa, Vee nukkuu riippumatossaan ja minä juon punaviiniä. Kuivausrumpu hurisee vielä, kadulta kuuluu ääniä, mutta muuten on hiljaista ja saan uppoutua omiin juttuihini. Olen onnellinen, että ympärillä on niin paljon ihania ihmisiä, jotka jakavat vastuuta niin, että harvoin tunnen oloni yksinäiseksi ja saan välillä kuitenkin olla myös yksin.

Muistan, kun hankin riippumaton silloin vielä syntymättömälle esikoiselle. Ostin sen huuto.netistä pari kuukautta ennen laskettua aikaa ja kävin mahani kanssa metrolla hakemassa paketin Herttoniemestä. Kotona kasasin maton heti ja ihmettelin, miten joku niin pieni voi joskus vielä nukkua maailman suloisimmassa pienessä riippukeinussa. Ja nyt siinä uinuu jo toinen pikkuinen.

Tällaisina hetkinä olen tyytyväinen elämään, ihmisiin ja maailmankaikkeuteen.

Piilon löytöjä

Alkuviikosta kävin taas Piilossa. Mukaan tarttui omien kirppislappujeni lisäksi pari löytöä:

Tutan raidallinen body koossa 68. Enpä tiennyt tykkääväni näistä väreistä, mutta tämä on aika ihana. Tutta-vaatteet ovat minusta yleensä olleet yhtä kokoa suurempaa kuin kokolapussa lukee, mutta tämä on jopa pienempi. Pääsee heti päälle. Nyt kotona olen tosi tyytyväinen, vaikka paikan päällä jahkailin ikuisuuden, voiko perusbodysta maksaa 2,50 euroa... Välillä vähän naurattaa, kun huomaa panttaavansa pikkurahoja niin kuin kyseessä olisi suurikin omaisuus.

Ruskovillan lyhytlahkeiset villavaippahousut vitosella menevät ehkä enemmän siihen löytökategoriaan, sillä nämä vaikuttavat aika vähän käytetyiltä ja koon 80 pöksyjä liikkuu paljon vähemmän kuin pienempiä. Nämä ovat varmasti hyvät yövaipan päälle kesällä.

Piilon pöydän viikon + yhden päivän tuotto oli noin 95 euroa pöytämaksun jälkeen. Olen ihan tyytyväinen. Parhaiten kaupaksi menivät lastenvaatteet ja kestovaipat, vaikka tarkoitus oli kyllä päästä eroon äitiys- ja muista naistenvaatteista. Helmikuun eka viikko oli Piilon naisten viikko, ja myynnissä oli lasten kamojen lisäksi kaikkea muutakin. Aikuisten kokoisia vaatteita on kyllä luonnollisesti vaikeampi saada myytyä, varsinkin jos suurin osa on kokoa XS. Kirppispöydän pitäminen on kyllä sellainen rumba, että sen jaksaa tehdä kerran kahdessa vuodessa. Piilosta olisi tietty voinut pyytää hinnoittelu- ja pöydänjärjestelypalvelua, mikä olisi säästänyt tuntikaupalla aikaa. Mutta kun olen niin pihi. Samasta syystä jaksoin lopulta nähdä vaivan kamojen naputtelemisesta huuto.nettiin sen sijaan, että olisin suoraan vienyt ne myyntitilille.

Ja käyhän tämä kirppistely harrastuksesta. Kesällä on kiva hengailla ulkona (ja puistokirppiksillä :D), mutta näin talvella on mukavampaa keksiä välillä sellaista puuhaa, jossa ei tarvitse olla tekemisissä loskan, jään ja lumen kanssa. Piilo on siitä kiva paikka, että sinne voi hyvillä mielin ottaa kaksivuotiaan viihtymään leikkipaikalle, johon on näköyhteys joka puolelta myymälää (paitsi jos on kovin lyhyt voi kadota pöytien taakse). Vekarakirppiksenkin leikkipaikalla Tee viihtyy, mutta kirppari on sen verran iso, että lasta ei voi koko ajan pitää silmällä. Piilossa on kyllä myös ehdottomasti mukavin ilmapiiri ja paras palvelu, jos sellaista arvostaa. Myyjän kannalta hyvä juttu on myös se, ettei sieltä katoile tavaraa pitkäkyntisten matkaan niin kuin isommissa paikoissa helpommin käy.

Tänään tein sitten löytöjä omasta kellarikomerostani. Hain äitiyspakkauslaatikollisen Teen vanhoja vaatteita. Vee kasvaa niin vauhdilla, että seuraavat koot ovat ihan kohta tarpeen. Yksi ihan ihme juttu on kyllä vaatteiden kellastuminen säilytyksessä. Mistä ihmeestä voi johtua, että pakatessa siistikuntoisiin ja puhtaisiin valkoisiin vaatteisiin on parin vuoden säilytyksen aikana ilmestynyt keltaisia laikkuja? Kokeilin pistää muutaman vaatteen kylpyyn Sonettin ekovalkaisuaineen kanssa, saa nähdä, miten käy.

Täydellinen äiti

Google tietää: "täydellinen äiti" saa 27,300 osumaa. Aika paljon on aiheesta sanottu. Parin ekan sivun hakutuloksista saa jo hyvän kuvan keskustelusta. Monet teksteistä olisin voinut kirjoittaa itsekin.

Paitsi että. Alan olla kyllästynyt ironiaan ja sarkasmiin.  Parodia on tietysti yksi tapa kyseenalaistaa äitiyden ja vanhemmuuden myyttejä. Naurettavaksi tekeminen vie piintyneiltä uskomuksilta voimaa. Nauru vapauttaa. Selvästi on olemassa tarve ravistella äitiyteen liittyviä kulttuurisia käsityksiä. Kaikilla keskusteluun osallistuvilla tuntuu olevan jossain määrin yhtenäinen käsitys niistä (keskenään ristiriitaisista) vaatimuksista, joita etenkin äitiyteen ja vanhemmuuteen yleensä liittyy.

Sarkastisen lähestymistavan lisäksi kaipaisin vaihteeksi vilpittömyyttä. En välttämättä hyväntahtoisia neuvoja (relaa vähän, anna itsellesi armoa jne.), vaan jotain oikeasti ajatuksia herättävää. Välillä tuntuu myös, että ironialla ei kyseenalaisteta äitiyden myyttejä, vaan arvostelu kohdistuu suoraan toisiin äiteihin. Tai sitten täydellinen äiti on olkinukke, jota heitellessä voidaan välttää sanomasta mitään kiinnostavaa.

Thomas Gordonin Toimiva perhe -kirjassa on minusta hyvä oivallus: Ongelmia tulee, jos yrittää olla Äiti tai Isä sen sijaan että olisi ihminen. Lapsen kasvattaminen ei vaadi, että pitäisi ottaa erityinen vanhemman rooli. Lapsen ja vanhemman suhdetta pitäisi ajatella ensisijaisesti ihmissuhteena, jossa ollaan omana itsenään. Käytännössä vanhemman roolista luopuminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei tee asioita siksi, että niin kuuluu tehdä tai käske tai kiellä lasta vain siksi, että jotain kuuluu kieltää, ellei asia oikeasti häiritse Tai tarvitseeko vanhemman yrittää löytää ratkaisu kaikkiin lapsen ongelmiin? Pitääkö olla johdonmukainen? Gordonin mukaan ei. Sen sijaan pitää olla rehellinen omista tunteistaan ja tarpeistaan ja olla lapsen kanssa ihmisenä, omana epätäydellisenä itsenään, eikä yrittää toteuttaa jotain vanhemmuuden ideaa.

Vanhemman ja lapsen suhde on tietysti monella lailla erityinen ihmissuhde. Ja väistämättä lapsen saaminen ja vanhemmuus muuttaa ihmisiä, mutta elämää ei tarvitse yrittää muuttaa The Lapsiperhe-elämäksi.

Olen huomannut, että toisen lapsen myötä olen saanut olla enemmän rauhassa omien toimintatapojeni kanssa. Esikoisten äidit - erityisesti äidit - ovat vapaata riistaa, joita kuka tahansa voi kyseenalaistaa ainakin silloin, kun lapsi on vielä vauva. En edes seuraa pahimpia nettikeskusteluja... Ajallisesti ero yksilapsiseen arkeen ei ole vielä suuren suuri, mutta yhtäkkiä minulla onkin olevinaan paljon enemmän kokemusta. Ja tietyllä tavalla onkin, mutta aika vähän kuitenkin. Tykkään silti tästä uudesta vapaudesta :)

Läpäissyt

Helmikuun liinailuhaaste meni suunnilleen läpi: käytin viikon aikana kaikkia meidän kaapista löytyviä (lukuisia) kantovälineitä. Tosin yksi neliöliina ja Yamo-reppu (joka on muutenkin huutiksessa myynnissä) jäivät  käyttämättä, koska ne eivät ole oikein sopivia vauvalle eivätkä painavalle taaperolle.

Totesin viikon aikana, että trikoiset liinat ovat turhia nyt kun olen alkanut päästä sinuiksi kudottujen kanssa, jotka ovat paljon monipuolisempia ja kauniimpia. Muut ergonomiset reput (Manduca ja Yamo) eivät pärjää Becolle. Neliöliinalla taas on helppo laittaa noin yksivuotias taapero selkään, mutta minusta neliöllä ei ole yhtä mukava kantaa selässä kuin repulla, jossa on rintaremmikiristys. Makuasioita kaikki, joitakin rintaremmi taas kiristää liikaa. Summa summarum, aika moni tarpeeton kantoväline joutaisi kaapeista myyntiin. Käytössä riittävät oikeastaan vain pitkät kudotut liinat ja Beco-reppu. Villainen Didymos on kiva pakkasilla, Girasol on nätti ja hyvä perusliina ja Ellaroo on mukavan ohut. Beco Butterfly 2 taas on kantomukavuudeltaan paras pienikokoiselle kantajalle ja (toistaiseksi) pienikokoiselle vauvalle sekä ehdottoman nopea ja helppo laittaa päälle.

Keksin kyllä myös uusia tarpeita... Testissä ollut taaperokokoinen Tula-reppu oli tosi kiva. Hinta (119 euroa!) on vaan aika paha, ja Tula on vielä sen verran uusi juttu, että niitä ei tahdo saada käytettyinä. Muutkin taaperoreput, joissa on suunnilleen yhtä leveä paneeli, eli Kinderpack tai Wompat, ovat kalliita ja aika harvinaisia löytöjä. Uskaltaisikohan reppua koettaa ommella itse? Yleensä kaikki isommat käsityöprojektit päätyvät kiroiluun ja menetettyihin yöuniin.

Haluaisin myös kunnon rengasliinan kotikäyttöön pikaliinaksi. Nykyinen TSI-liina on turhan ohutta kangasta. Jämäkämpi liina olisi mukavampi. Ehkä saisin aikaiseksi hommattua kankaan tai liinanpätkän ja ommeltua uuden... Rengasliinan ompelu ei ole kovin vaikeaa. Riittää, että saa kantoliinarenkaat kiinnitettyä kangaspalan toiseen päähän, eikä mitään monimutkaisia laskoksiakaan välttämättä tarvi.

Kantamisesta on vähitellen alkanut tulla kivaa. Esikoisen kanssa se jäi lopulta aika vähiin monestakin syystä. Harjoituksen puute, vääränlaiset välineet, puutteellinen opastus ja oma hajoileva selkä ehkä tärkeimpinä. Nyt puitteet ovat suotuisammat, eikä liinan sitominenkaan ole enää samanlaista ähertämistä kuin aluksi. Vaikka välillä onkin ihanaa liikkua ilman pientä tuhisijaa (ja kohta kuuden kilon punnusta) rintaa vasten köytettynä, niin nautin läheisyydestä tosi paljon. Nukkuva vauva sydämen päällä <3 Siinä on ollut myös opettelemista, sillä läheisyys ei välttämättä tunnu ainoastaan ihanalta vaan se voi olla sitovuudessaan myös ahdistavaa. Eikä kantaminen ole hauskaa, jos sitä tekee pääasiassa velvollisuudentunnosta. Joku kipinä siihen pitää syttyä.

Vekarakirppis ei petä

Kumpulan Vekarakirppikseltä poistun harvoin tyhjin käsin. Pöytiä on paljon, ja hinnat useimmiten kohdillaan. Eilen uhmasimme Teen kanssa lumipyryä ja olimme paikalla jo vähän kymmenen jälkeen aamulla.

Yhdeltä pöydältä löytyi paljon kaikkea kivaa: mukaan tarttui Boobin imetyshuppari (15 e), Muksujen keltaiset nakkikoirat -hoitoalusta (5 e) ilmakylpyjä varten ja Marimekon body (1 e). Body on luonnossa herkullisen harmaa-sitruunankeltainen. Marimekon bodyt ovat aina ihan kummallista mitoitusta: joskus reilusti kokoaan pienempiä, joskus taas suurempia, ja näissä original-raitabodyissa tuntuu järjestään olevan valtavasti leveyttä ja tosi lyhyet hihat.
 

Väri oli vaan niin kiva ja hintakin kohdillaan, että Veekin sai vaihteeksi jotain uutta (käytettyä). Lisäksi yhdeltä pöydältä tarttui mukaan iskemättömät Bambino mion äp-kuori ja kaksi prefoldia yhteensä neljällä eurolla. Kestovaippojen suhteen olen parantumaton. Jos löydän jotain toimivaksi tietämääni hyvään hintaan niin se melkein aina tarttuu mukaan. Vaikka meillä onkin jo ihan tarpeeksi vaippoja ennestäänkin.

Kirppistelyreissuista on tullut minun ja Teen yhteinen harrastus, ja reissut sujuvat jo rutiinilla. Tee pääsee leikkipaikkaan tai kiertelemään pöytien välissä, ja minä pengon pöytien tarjontaa. Jaksan yhä olla yllättynyt siitä, miten hienosti Tee viihtyy. Nykyään meille ei edes juuri tule konflikteja. Selitän ennen ovesta sisään astumista joka kerta, mitä sisällä tapahtuu ja seuraan syrjäsilmällä Teen puuhia. Useimmiten niissä ei ole mitään huomautettavaa. Tee ei retuuta pöydillä olevia tavaroita, ja metsästää ainoastaan tyhjiä henkareita. Jonkun kerran olen antanut poislähtiessä Teelle käteen jonkun herkun, mutta nykyään sitäkään ei välttämättä tarvita. Tee tuntuu olevan tyytyväinen siitä, että saa puuhailla itsekseen ja välillä jakamattoman huomion.

Näin ei suinkaan aina ole ollut. Olen myös joskus raahannut kiljuvan lapsen rattaisiin ja palautellut pitkäkyntisen nappaamia vaatteita takaisin pöytiin. Mutta toisto taitaa olla tehnyt tehtävänsä. Kotona usein hypitään seinille, mutta ulkomaailmassa ihmettelen välillä, miten helposti asiat sujuvat. Mukava vaihe tämä tällainen.

Vekarakirppikselle on tullut myyntiin lasten kerrossänkyjä, jotka näyttivät ihan päteviltä. Tee nukkuu toistaiseksi vielä tyytyväisesti pinnasängyssä ja minä Veen kanssa olohuoneessa, mutta jossain vaiheessa pitää alkaa miettiä ahtaiden tilojen sisustusratkaisuja nukkumisen suhteen.  Meidän makuuhuone on niin uskomattoman pieni, että sen suhteen saa käyttää aikamoista luovuutta. Pieni kerrossänky voisi onnistua mahtumaan parisängyn viereen, mutta onnistuuko kaksivuotias nukkumaan siinä? Kerrossängyt ovat minusta suloinen ajatus (ja olisin lapsena itse halunnut kotiin samanlaisen kerrossängyn kuin mökillä), mutta ehkä ne ovat vähän vanhempien lasten juttu... Pitää miettiä.

Kruunukirppu, toinen kierros

Kävin viikolla uusintakierroksella Kruunukirpussa. Kyselin samalla myyntiehdoista, jos olisin tuonut kassillisen äitiysvaatetta myyntiin. Jotkut second hand -paikat käsittääkseni ostavat tavaraa myyntiin (esimerkiksi Pieni ihminen Arabiassa, tosin he eivät kaiketi myy äitiysvaatteita) ja toiset toimivat myyntitiliperiaatteella. Kruunukirpussa vaatteen myyntihinnasta 60% menee paikalle ja 40% vaatteen omistajalle. Liike hinnoittelee tuotteet, varmistaa hintojen sopivuuden myyjältä ja pitää myytävää esillä liikkeessä pari kuukautta.

Kruunukirpussa on myynnissä myö uutta tavaraa: leluja, lasten sisustustavaraa, paljon kaikkea söpöä...

...kuten nämä leikkikakut ja -ruoat, Lifefactoryn pullot...

...ja nämä kassit!

Toisin kuin viimeksi kirjoitin, Kruunukirpussa on pieni leikkipaikka. Epäilen tosin, että leikkipaikan seinälle ripustetut mekot ovat vaaravyöhykkeessä...

Valikoimaa on reippaasti, myös isommille lapsille.

Ylläolevassa kuvassa keskellä pilkottava oranssi Po.pin raitapaita sai meiltä uuden kodin :)