Projekti

Minulla on pitkään ollut suunnitelmissa pilkkoa pari kantoliinaa ja ommella niistä taaperokokoinen neliöliina. Siinä olisi reilun kokoinen paneeli, kunnolla pehmustettu vyötärö ja leveät liinamaiset olkaimet. Tee mahtuisi siihen kesällä. Paneelin kaava on piirretty, työvaiheet on mietitty ja yksi liinakin on ollut pitkään valmiina. Hoppedizin tummanruskean Costa Rican kaveriksi saapui Natibabyn Malta.

Olin ajatellut tehdä neliöstä kaksipuoleisen ja jotenkin olin kuvitellut, että Malta olisi raidoitukseltaan symmetrinen. Mutta eipäs olekaan vaan siinä on kaksi ohuempaa ja kaksi paksumpaa sinisen ja turkoosin sävyistä raitaa. Olkaimissa väritys näyttäisi oudolta, joten ehkä teenkin tästä vain paneelin toisen puolen. Liina on muuten tosi kivan värinen... voiko turkoosia saada yliannostuksen? En usko.

Katsotaan, jos joskus ehtisin edistääkin projektia. Mielellään ennen kesää.

Kokonaiset yöt?

Edellisen horror-yön vastapainoksi Vee veteli viime yönä kunnolla sikeitä. Tai vetelee siis edelleen. Heräsin puoli seitsemältä ilman muistikuvia yöheräämisestä! Voi olla, että olen kertaalleen syöttänyt Veen, mutta ihan yhtä hyvin olen saattanut nukkua yön putkeen. Yöimetykset ovat niin nopeita, että tuskin havahdun ja nukahdan helposti uudelleen. Puoli seiskalta olin kuitenkin niin virkeä, että nousin ylös, joten olen hyvinkin saattanut nukkua heräämättä.

En useinkaan osaa vastata kysymykseen Veen yösyömisistä. Aamulla en muista, kuinka monta kertaa olen herännyt. Useimmiten Vee nukkuu pari neljän tunnin pätkää ja heräilee aamuyöstä tiuhempaan tahtiin. Se on minusta ihan hyvin alle puolivuotiaalta. Esikoisen kanssa tajusin vasta todella myöhään, lähemmäs vuoden iässä, miten voin imettää molemmat rinnat kylkeä kääntämättä eli siirtämättä vauvaa sängyssä. Nyt sama onnistui jo pariviikkoisen Veen kanssa, ja se säästää kyllä öisin tosi paljon energiaa. Tissi vieressä nukkuvan Veen suuhun, Vee syö viitisen minuuttia ja that's it. Kenenkään ei tarvitse siirtyä eikä edes vaihtaa asentoa. Jos olen vielä hereillä, käännän kylkeä ja nukahdan saman tien.

Tietysti toivon, että joskus saan vielä nukkua yöt heräämättä. Tällä hetkellä yöimetykset eivät kuitenkaan tunnu häiritseviltä, eikä minulla ole mitään tarvetta käyttää energiaa niiden muuttamiseen. En usko, että vieroitusta kannattaa toteuttaa tietyssä iässä, koska niin kuuluu tehdä, vaan sen mukaan, miten paljon yösyömiset itseä rasittavat. Sitten kun alkaa ärsyttää liikaa, niin pitää alkaa toimia. Teen yövieroitus tapahtui 13 kk iässä, ja se sujui silloin helposti. Sitä ennenkin oli rasittavia jaksoja, mutta ne menivät aina ohi siihen mennessä kun olin saanut aikaiseksi miettiä siirtymistä ajatuksista tekoihin.

Taidan mennä syömään vähän aamupalaa ennen kuin muut heräväät...

Hampaita ja huutoa

Viime yönä tajusin, miten rauhallinen vauva meille onkaan suotu. Takana on nimittäin melkein puolen vuoden taipaleen ensimmäiset iltahuudot. Vee alkoi iltayhdeksältä kertaalleen jo nukahdettuaan itkemään, eikä itkuun meinannut auttaa yhtään mikään. Ei kanniskelu, ei syöttäminen, ei parasetamoli, eikä edes alasti ihokontaktiin kantoliinaan kietominen (paitsi hetkeksi). Välillä pieni sammui hetkeksi ja heräsi uudestaan huutamaan. Vielä puoli kolmelta pieni heräsi unestaan karjumaan suoraa huutoa, ja nukahti lopulta omaan itkuunsa. Hampaita? Nyt vasta hämärästi muistan, että hetkinen, tällaista se tosiaan oli alkuun useinkin esikoisen kanssa. Ei ihme, että se tuntui ajoittain tosi rankalta. Ei tunnu kovin palkitsevalta, kun toinen vaan huutaa ja huutaa, vaikka mitä tekisi. Sitä tietää, että vauvalla on paha olla, mutta kun mikään ei auta ja silti pitää yrittää kaikkea.

Aamulla Vee oli taas oma aurinkoinen itsensä. Osaan kyllä taas arvostaa sitä, miten h e l p p o a arki Veen kanssa tällä hetkellä on. Imetykset ovat viiden minuutin pyrähdyksiä. Vee tykkää olla lattialla. Vee rakastaa olla liinassa. Vee nukahtaa helposti, myös yösyöttöjen jälkeen. Alle tunnin mittaiset päiväunet tuntuvat kovin pieneltä miinukselta. Jos Teen vauva-aika olisi ollut samanlaista, ajattelisin varmaan, että pikkuvauvan kanssa on niin helppo olla.

Päivän liinakuvaan pääsee Didyn Petrol Hemp Indio:

Sidontana jälleen kietaisuristi. Olen oppinut tekniikan, jolla saan peppupussin sidottua syvemmäksi ja liinan kiristettyä muutenkin niin, ettei se paina omia kainaloitani mutta vauva on tukevasti kyydissä. Aina voi kehittyä. Kuten kuvasta näkyy, Vee tykkää potkia ja heilua liinassa, joten sidonnan täytyy ollakin napakka.

Petroolihamppu lähtee meiltä varmaan kuitenkin eteenpäin. Ei sitä ihminen ehkä tarvitse ihan näin montaa turkoosia tai petroolinsinistä liinaa. Tässä kuvassa liina on ainassa olevan Jim Jaden ja Caribe-kalojen välissä.

Vauvajoogaa

Kerran viikossa suuntaamme Veen kanssa vauvajoogaan. Se onkin viikon ainoa harrastus. Nyt tuntuu ihmeelliseltä, että vielä syksyllä oli aikaa käydä monta kertaa viikossa aivan yksin milloin missäkin, joogaamassa, uimassa, salilla... Nyt olen tyytyväinen, että pääsen edes Veen kanssa välillä jonnekin liikkumaan. Toisaalta tällä kertaa hahmotan paremmin kuin pari vuotta sitten, miten lyhyt aika vauvavuosi oikeasti on. Tää on tällaista nyt.

Vee viihtyy nykyään joogassa tosi hyvin. Aika kuluu muiden touhuja seuraillen ja yksi leluhelistin jaksaa kiinnostaa koko tunnin ajan. Veelle on ehkä tulossa hampaita, sen verran innokkaasti pieni jäytää puista leluaan. Teelle puhkesivat ensimmäiset hampaat näihin aikoihin, ensin toinen ja heti seuraavana päivänä viereinen alahammas. Tavarat pysyvät jo aika kauan Veen kädessä ja menevät saman tien suuhun. Kohta Vee onkin jo puolivuotias ja on aika siirtyä treenaamaan sormiruokailua.

Kuvassa näkyvä liina on Girasolin Wrapper's Paradise, aivan ihana keväinen raitaliina. Kantoliinan kanssa liikkuessa pitää opetella karsimaan tavarat minimiin, ja vauvan täkin voi onneksi jättää pois matkasta, sillä tukeva puuvillaliina on vauvalle hyvä joogamatto. Pellava on muuten ihana materiaali, mutta se rypistyy niin, että liina on käytön jäljiltä ihan rutussa.

Pieni potilas

Vee on saanut rokotuksen jälkimainingeissa yskän ja nuhan. Rokote ja siitä seurannut kuumereaktio varmaan heikensivät puolustusta niin, että flunssapöpö pääsi iskemään. Pientä ripuliakin on. Tee oli onneksi viime yönä yökylässä mummon luona, joten saatiin torkkua Veen kanssa aamupäivällä rauhassa. Puolenpäivän maissa käytiin muskarin kevätjuhlassa Teen kanssa. Sitten Veganissimon brunssilla syömässä (oli ihan hyvää ja Teen annos maksoi kaksi euroa, aikuisten 14 euron hinta pulestaan oli valikoimaan nähden vähän kallis). Ruoan närppimisen jälkeen Tee meni vielä vähäksi aikaa mummon luo ja me Veen kanssa kotiin nukkumaan.

Pieni nuhanenä viihtyy pystyasennossa. Liinana tänään liukuvärjätty Oscha, jonka pistin männä viikolla oranssiin värikylpyyn. Kolme Livosin Mango-kasviväripakettia riitti antamaan 4,6-metriselle täyspellavaliinalle mukavasti sävyä. Alunperin liina oli pohjaväriltään luonnonvärinen valkaisematon pellavanharmaa. Tykkään tästä uudesta hiekanvärisestä oranssinruskeaan taittavasta sävystä tosi paljon.

Sidontana kietaisuristi. Seuraavassa kuvassa liinan värisävy on aavistuksen liian kellertävä. Takana näkyy pino kantoliinoja...

Tässä kuvassa liina taas näyttää turhan hailakalta. No, jotain näiden kahden kuvan väliltä se on :)

Tämä on ehkä tähänastisista liinoistani kaikista vaativin kesytettävä. Liina ei ole kovin paksu, mutta se oli suoraan narulta kuin peltiä. Tänään se alkoi sentään jo taipua sidontaan. Kesällä täyspellavainen liina on varmaan tosi mukavan tuntuinen, kunhan saan ensin pehmiteltyä sen kunnolla käyttökuntoon.

Trikoinen vai kudottu?

Vaikka Veetä kannetaan joka päivä liinassa, trikooliinaa ei ole tullut käytettyä juuri ollenkaan. Nyt kun olen tottunut kudottuihin liinoihin, ajattelin ihan mielenkiinnosta testailla taas trikoista kantoliinaa. Vee on viisi kuukautta ja vajaat seitsemän kiloa eli ei ikäisekseen kovinkaan painava vauva. Testiin pääsi MaM Eco -trikooliina, jota yleisesti kai pidetään yhtenä tukevimmista trikoisista liinoista. MaM Ecossa on 55% hamppua, jonka ansiosta liinan pitäisi olla hieman jämäkämpi ja viileämpi puuvillaisiin trikooliinoihin verrattuna.

Äidin tukka kiinnostaa

Trikooliinassa on käytännössä yksi mahdollinen sidonta eli kietaisuristi II. Siinä lapsen päälle tulee kolme kerrosta kangasta: kaksi ristikkäistä "missivyötä" ja niiden päälle vaakasuuntainen "smokkivyö". Vauvan asento on ergonominen, kun jalat ovat harallaan polvet vähintään pepun tasalla tai mielellään vähän peppua ylempänä. Silloin vauva on hyvin tuettuna, selkä on ergonomisessa asennossa eikä mihinkään kohdistu liikaa painetta. Sidonnan pitäisi tuntua myös kantajasta mukavalta.

Liina sidotaan ensin kantajan päälle, ja vauva pujotetaan sitten kyytiin, liinakerrokset levitetään vauvan päälle ja liinan päät solmitaan lopuksi kunnolla. Oikean kireyden löytäminen ei onnistunut ihan heti. Liian kireä, liian löysä...Sidonta ei tunnu mukavalta, jos vauva heiluu kyydissä tai roikkuu liian alhaalla. Vauvan jalat jäävät roikkumaan epäergonomisesti alaspäin, jos liina on alunperin liian löysällä reunoista. Peppu olisi hyvä saada kantajan navan korkeudelle. Liinan kiristäminen lopuksi vauva kyydissä on hankalampaa kuin kudotun liinan kanssa., joten kireys olisi hyvä saada heti alkuun kohdilleen. 

MaM Eco tuntui kyllä trikoiseksi liinaksi aika napakalta eikä silti turhan paksulta. Hamppu tuntuu materiaalina toimivan, sillä liina on ohut, joustava ja ainakin käytettynä myös pehmeä, mutta silti napakka. Kudottuun liinaan tottuneena oli vähän outoa, että päällekkäisiä kangaskerroksia tuli sidonnassa niin monta. Kesäkuumalla trikoinen liina ei tunnu ykkösvaihtoehdolta. Ihan hyvä kantotuntuma trikoisessakin kuitenkin oli.

Vertailun vuoksi pari kuvaa kudotusta liinasta. Meillä on lainassa kuvan Didymos Jim Jade, joka on 50% pellavaa. Kudotulla liinalla kietaisuristin smokkivyö tulee alimmaiseksi. Vauva nostetaan kyytiin jo ennen olalta tulevien missivöiden sitomista ja sidonta kiristetään loppuun vauvan ympärille. Liinan saa muutamalla niksillä tosi napakaksi ja tuntuma on aika eri luokkaa kuin trikooliinassa.  Olkaimet voi myös jättää levittämättä (tätä ei saa tehdä trikooliinalla), jolloin sidonta on vielä vähän vilpoisampi.

Jim Jadessa on ihana pellavan kiilto, joka ei oikein välity kuvasta. Kudottujen liinojen iso plussa on se, että niitä on niin hienoissa väreissä. Trikooliinat näyttävät vertailuissa väistämättä vaisuilta.

Olen toistaiseksi tykännyt levittää olkaimia (niitä missivöitä) hieman vauvan pepun alle lisätueksi. Toisaalta haluaisin koettaa oppia sitomaan liinaan kunnon peppupussin, jossa peppu roikkuisi reilusti polvien alapuolella. 

Minusta trikooliina ei ole selvästi "helppo" ja kudottu "vaikea" sitoa. Kudotut liinat käyvät hyvin jo vastasyntyneille, ja aloittelijakin oppii niitä käyttämään. Kirpparilla ja huutiksessa paljon liikkuvia edullisia "sinisiä kantoliinoja" eli Vauva-lehden tilaajalahjaliinoja voi joutua pesemään ja pehmittelemään kunnolla ennen kuin niitä saa kunnolla sidottua, mutta nekin ovat lopulta ihan käyttökelpoisia, joskin parempiakin löytyy. Trikooliina on toisaalta ihan hyvä liina kevyelle pikkuvauvalle. Trikoinen voi tuntua helpommalta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei vielä oikein osaa käsitellä ja pelkää koko ajan pudottavansa pikkuisen. Toisen lapsen kohdalla se vaihe meni onneksi äkkiä ohi.

Trikooliinan plussat ja miinukset
+ Hyvä saatavuus käytettynä, lastentarvikeliikkeistä ja marketeista
+ Sidonnan (kietaisuristi II) voi tehdä valmiiksi päälle, mikä voi tuntua kätevältä
+ Vauvan saa ergonomiseen asentoon
+ Ovat yleensä kapeita, mikä helpottaa sitomista, ja sopii hyvin pikkuvauvan kantamiseen
- Parhaimmillaan alle 7-kiloisen kantamisessa, joten melko lyhytikäinen käytössä. Isomman vauvan kanssa joustaa liikaa ja pidempi kantaminen ei ole mukavaa. Toisaalta siinä vaiheessa voi siirtyä myös ergonomiseen kantoreppuun.
- Ainoastaan yksi ergonominen sidonta, joten vaihtelun varaa ei ole samalla lailla kuin kudotussa. Trikooliinalla ei voi kantaa selässä. Lonkalla kantamiseen rengasliina on trikoista kätevämpi kantoväline.
- Voi olla hiostava, koska vauvan päälle tulee aina kolme kangaskerrosta, jotta sidonta on tarpeeksi tukeva, ja liina on siten pitkä (+/- 5 metriä). Kudotulla liinalla on monia sidontoja, joihin riittää lyhyempi pituus.
- Vähän tylsät värit
- Taskullisissa trikooliinoissa tasku voi lähteä purkaantumaan ja liinaan saattaa tulla ommelkohtiin reikiä

Muuta: Trikooliinalla voi tilapäisesti kantaa lasta kasvot menosuuntaan ns. buddha-asennossa (vauva istuu ikään kuin risti-istunnassa polvet ylempänä kuin peppu), mutta se ei ole kantajalle kovin hyvä asento ja vilkkaalla paikalla vauva voi saada liikaa virikkeitä. Roikotusasentoa, jossa liinaa ei ole levitetty ja vauvan jalat roikkuvat suorina alaspäin, ei tulisi käyttää lainkaan.

Iltakävelyllä

Toukokuu on ehkä lempparikuukauteni. Valoa pitkälle iltaan, ensimmäisiä lämpimiä päiviä ja parasta kaikessa on lupaus tulevasta kesästä. Eilen kävin Veen kanssa pitkällä iltakävelyllä. Liikkellä oli paljon pikkulapsia potkupyörien ja rattaiden kanssa. Kotkankadun Alepan kohdalla vastaan tuli yksi musta Manducakin, jonka kyytiläinen näytti nukkuvan.

Pieni kannettava uinahti.
Liinana Didymos Audrey (50% villaa 50% puuvillaa)

Ensi sunnuntaina onkin jo äitienpäivä.

Kevät on tullut!