Kaikista paras kantoliina

Kantoliinailu jäi esikoisen kanssa melko vähiin, koska meille ei vain sattunut osumaan sopivaa liinaa. Aloittelijalle suositellaan usein trikoista joustavaa kantoliinaa, mutta se jäi heti parin kuukauden jälkeen liian lörpöksi. Myöhemmin hankkimani kudottu liina sattuikin olemaan saman tien turhan ohut, enkä tajunnut kokeilla enää kolmatta. Mikä olisi sellainen kantoliina, jolla kantaisi mukavasti vauvaa ja isompaa lasta, joka olisi helppo sitoa, mukavan viileä ja vielä kauniskin? Mitä voisi suositella aloittelijalle, mutta olisi kuitenkin pitkäikäinen käytössä?

Jos pitäisi valita yksi ja vain yksi, valitsisin varmaan Didymoksen pellavaisen natur-värisen indiokudontaisen kantoliinan, eli naturpellavaindion (Indio Leinen). Pellava tekee liinasta tukevan ja vilpoisen. Liina ei ole yhtään tönkkö, vaan kesyyntyy helposti pehmeäksi ja kuohkeaksi. Sitä voi käyttää jo pikkuvauvalla, ja se toimii taaperollakin monikerroksissa sidonnoissa, kun valitsee tarpeeksi pitkän liinan. Luonnonvalkoinen väri sopii monelle, ja kudonta tekee pinnasta kauniin elävän. Vaalea liina on myös helppo värjätä, ja sen voi pestä kuudessakympissä. Suomesta Didymoksia ei enää uutena saa. Suoraan Didymokselta tilattuna 6-koon liina (4,6 metriä) maksaa 109,90 +postit 16 euroa. Jälleenmyyjiltä liinan voi löytää hieman halvemmallakin: esimerkiksi Mein Tragling myy samanmittaista liinaa hintaan 107,90 +postit Suomeen 10 euroa. Käytettyinä pitkän naturpellavaliinan arvo on noin 70-90 euroa. Liina ei ole halvimmasta päästä, mutta se on varmasti pitkäikäinen ja toimiva.

Meiltä löytyy naturpellava 3-koossa eli 3,2 metrin mittaisena. Lyhyelläkin liinalla saa aikaan muutaman kivan sidonnan, ja se on kevyt ja helposti mukana kulkeva. Selkäsidontoja kuten perusreppua en ole vielä kokeillut, mutta eteen ja lonkalle olen saanut meidän pikkuvauvan kätevästi.

Ristisidonta, solmu sivulla

Ristisidonta takaapäin. Toimii vähän aikaa, mutta pidemmällä kävelylenkillä sidonta alkaisi varmaan painaa.

Edestä lähikuvassa, vauvan selän päälle levitetään kaksi kerrosta liinaa polvitaipeesta polvitaipeeseen.

Hüftschlinge (lonkkasidonta) kolmosen liinalla. Pidemmän liinan päät voisi kietoa vielä ristiin vauvan jalkojen alta ja tehdä solmun vyötärölle.

Hüftschlinge toiselta puolelta

Ja tältä Hüftschlinge näyttää takaapäin

Hyviä sidontaohjeita löytyy koottuna Kantoliinayhdistyksen sivuille. Lyhyellä alle 4 metrin liinallakin saa aika monta erilaista variaatiota aikaiseksi. Pidemmällä liinalla tehdyt monikerroksiset sidonnat ovat tukevampia pitkäaikaiseen kantamiseen, mutta kesähelteitä odotellessa olen treenannut muitakinn.

Ehkä pieni peeäs voisi olla vielä... Esimerkiksi Girasolit ovat myös ihan hyviä liinoja, joita löytyy halvalla käytettynäkin, jos satasen liina tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. Pehmeitä puuvillaisia perusliinoja, jotka sopivat vielä ihan hyvin 10-kiloisenkin kantamiseen. Kudottujen liinojen paras ja pahin puoli on se, että niitä on tsiljoona erilaista eri ominaisuuksilla, materiaaleilla ja väreillä. Rumaa liinaa ei kannata hankkia, koska sitä ei ole kiva käyttää

Testissä Lastenklinikan yöpäivystys

Vee sai eilen 5-kuukautisneuvolassa rokotuksen, viitosrokotteen tehosteen. Illalla pienelle nousi rokotereaktiona kuume. Ensimmäisen mittauksen 39,4°C säikäytti aika lailla. En muista, että Teellä olisi koskaan noussut kuume yli 39 asteen, joten kuumeen hoito-ohjeet piti kaivella netistä. Parasetamolia suupieleen (ja ohi). Kuume laski vähäsen, mutta kipusi parin tunnin päästä taas ylös. Vee päästeli omituisia kakovia yskähdyksiä ja hengitys vinkui hieman, joten joskus 23 maissa soitin varmuuden varalta terveysneuvontaan. Sieltä käskettiinkin soittaa 112:en. Vastaajat yrittivät kuunnella hengitystä puhelimessa, mutta eipä siitä mitään tullut. Hätäkeskus pyysi soittamaan Lastenklinikalle. Muuten hyvä, mutta Lastenklinikan päivystykseen ei voi suoraan soittaa, sinne yhdistetään terveysneuvonnan numerosta. Uudelleen jonotusta terveysneuvontaan. Neuvonnasta ohjeistivat, että vauvaa pitäisi lähteä näyttämään Lastenklinikalla. Hengitysvaikeuksista kun ei koskaan tiedä.

Kello oli puoli kaksitoista illalla. Meillä ei ole autoa, eikä edes turvakaukaloa, joten ei muuta kuin vauva vaunuihin ja bussiin. Töölön öisillä kaduilla oli hiljaista, mutta päivystyksessä oli keskiyön jälkeen täysi hulina päällä. Käytävä oli täynnä yskiviä, väsyneitä lapsia. Yksi teini istui pyörätuolissa. Ilmoittauduttiin luukulla ja saatiin ohjeeksi jäädä odottamaan. Vee nukkui rauhallisesti vaunuissa. Posiitivista ainakin, ettei vauvalla vaikuttanut olevan hätää. Enemmän aloin pelätä, että saamme jonkin karsean pöpön ympärillä köhiviltä pikku potilailta.

Yhden maissa käytävä yhtäkkiä tyhjeni, monta potilasta pääsi peräjälkeen sisään huoneisiin. Työnsin vaunut käytävän perälle leikkipaikkaan. Telkkarissa pyöri Jim-kanavan joku ihme pornopiilokamera, jonka toistuvana jujuna oli naisen tissien yllättävä paljastuminen. Kahlasin läpi Imagen ja muutaman Kotivinkin. Seurasin nukkuvan vauvan hiljalleen kohoilevaa vatsaa. Tunnin odottelun jälkeen saimme kutsun sairaanhoitajan luokse. Ystävällinen hoitaja mittasi Veeltä kuumeen, joka oli laskenut, ja happisaturaatio sormenpäästä oli myös normaali. Kaikki vaikutti hyvältä. Toisaalta harmitti vietävästi, että piti istua yötä sairaalassa ja odottaa vielä lääkäriä, toisaalta olin äärimmäisen helpottunut, että kaikki oli kunnossa. Syötin Veetä käytävällä hieman ja siirsin takaisin vaunuihin nukkumaan. Puoli kolmen maissa pääsimme lääkärille. Hengityksessä ei kuulunut enää mitään vikaa. Aiemmalle kakomiselle lääkäri ei osannut antaa mitään selitystä. Kuume varmasti johtui rokotteesta, ja vointia piti seurata.

Kello oli 20 vaille kolme yöllä. Vaksi ja meidät vastaanottanut hoitaja vilkuttivat eteisessä. Ainakin henkilökunta oli suhtautunut ihanasti, mikä teki käynnistä paljon siedettävämmän. Lähdin työntämään vaunuja hiljaisen öisen kaupungin halki kotia kohti. Muutama taksi, jokunen juhlista palaileva pyöräilijä, pitkiä hiljaisia pätkiä ja lintujen laulua. Kevät tuoksui. Ohitimme pahasti rutussa olevan auton, jota ei vielä oltu hinattu pois. Mietin, miten onnellinen olen siitä, että rakkaani ovat kunnossa ja terveitä. Ja että on kevät! En edes muista, milloin viimeksi olen kävellyt aamuyöstä kotiin. Kello oli varmaan neljä, kun pääsin lopulta kaatumaan sänkyyn. Kiitin onneani esikoisen päivähoitopaikasta ja nukahdin heti.

Helppo TSI-rengasliina

Otin kuvat ikuisuus sitten ommellessani rengasliinaa Didyn Karibian kaloista, mutta raportti on jäänyt. Liina oli sen verran paksu, ettei laskostetun olkapään ompelu ollut omalla koneellani mahdollista, joten tein olasta laskostamattoman. Laskostamaton olka on tosi helppo ommella ja istuu useimmille olkapäille ihan hyvin. Näin se käy:

TSI-rengasliina laskostamattomalla olalla


(Aiemman postauksen ohje laskostetun olkapään ompeluun)

Isot kantoliinarenkaat olivat valmiina aikaisemmasta tilauksesta slingrings.comista. Ensimmäiseksi pätkäisin kantoliinasta sopivan kokoisen palan (noin 1,85 metriä on hyvä minimimitta). Saumurilla reunasta saa siistin, mutta siksak käy reunan huolitteluun myös. Halutessaan reunan voi myös päärmätä. Silitin liinan noin 30 cm matkalta.

Seuraavaksi silitin liinan päähän 7,5 cm taitteen.

Käänsin reunaan vielä uuden samankokoisen taitteen ja silitin senkin. Nyt liinassa oli kaksi taitetta 15 cm ja 7,5 cm reunasta. Taitteet helpottavat liinan kohdistamista ommellessa.

Piirsin vielä sisemmän taitteen päälle liidulla viivan, sillä iltasella oli sen verran hämärää, ettei taite erottunut kovin hyvin. Sitten pujotin kantoliinarenkaat liinan kulmasta seuraavan kuvan mukaisesti. Liinan leikattu reuna kulkee ulomman silitetyn taitteen mukaisesti ja renkaat jäävät sisemmän taitteen kohdalle. Ommel tuli noin sentin päähän liinan reunasta.

Alun jälkeen huomasin, että taite kannattaa kiinnittää vielä nuppineuloilla. Ennen ompelua taitteen olisi voinut myös harsia käsin, sillä nyt kohdistamisen kanssa sai olla aika tarkkana.

Ompelin hitaasti muutama sentti kerrallaan.

Ensimmäisen ompeleen rinnalle ompelin vielä noin 0,5 cm päähän toisen ompeleen, jotta liina varmasti kestäisi käyttöä. Päättelin ompeleet ja liina oli valmis. Tältä se näytti seuraavana päivänä olalla, kun liinan toinen pää oli pujotettu renkaiden läpi:

Liinana ihana pellavainen paksu Didymos Caribe Fische. Tästä rengasliinasta tein vaihtarit Didyn Elburg-kaloihin ja meille jäi alunperin 4,7-metrisestä liinasta 2,7-metrinen lyhäri.

Toukokuun tyylikkäät liinakuvat

Toukokuun ja KEVÄÄN innoittamana ajattelin alkaa kuvata meidän kantoliinailua. Niin kuin päivän asu -tyylisesti. Kun vaatteet ovat pakosta vähän tylsiä ja käytännöllisiä, niin kantoliinaan voi sitten panostaa :) 

Kuvassa värjätty puuvillainen Ellevill Zara, pituutta vajaa 6-koko eli noin 4,5 metriä. Sidontana kietaisuristi. Pitäisi treenata jättämään sitoessa vähän enemmän löysää vauvan pepun kohdalle... Kiristän vähän turhankin tunnollisesti koko liinan. Peppu voisi hyvin roikkua polvia alempana niin asento olisi vielä ergonomisempi varsinkin, kun Vee tykkää välillä suoristella jalkoja ja polvet meinaavat päästä valahtamaan.

Kantoliinatanssia

Kaikenlaista vauva-aktiviteettia on tullut kokeiltua parin vuoden aikana: vauvajoogaa, perinteisempää vauvajumppaa, vauvazumbaa, vauvakinoa, muskaria ja värileikkiä. Tänään saatiin uusi laji plakkariin. Liinatanssi olisi jokunen vuosi sitten saanut minussa aikaan huvittuneita pyrskähdyksiä ja totaalisen hörhöleiman, siis mitä liinoja? Mutta nyt oli hauskaa. Pieni lämpöpakkaus rinnalla nelimetriseen kantoliinaan kiedottuna tunti länsiafrikkalaisia rytmejä, niin lopuksi hiestä märkänä oli myös vauva ja liina. Tuntuu myös ihan kivasti reisissä. Keskivartalon hallinta on vielä tällaiseen kiivaaseen heilumiseen vähän siinä ja siinä, mutta sain aika hyvin syvät lihakset käyttöön, koska selässä tuntui ainoastaan hyvältä. Ja Vee, joka on ainakin hetkellisesti lopettanut liinassa nukkumisen kokonaan, veteli sikeitä melkein koko höykytyksen ajan. Ei tarvinnut hoivata pientä, vaan pystyin keskittymään tanssimiseen. Me like.

Tuli myös tsekattua Herttoniemessä jokin aika sitten aloittanut Vauvaperheiden hyvinvointikeskus. Ehkä mennään lauantaina tutustumaan vielä paremmin paikkaan avoimien ovien päivänä. Ohjelmassa on raskaus-, imetys-, homeopatia-, osteopatia-, jooga- ym. tietoiskuja eli tällaisen hörhövanhemman peruskauraa. No joo, jotkut jutut eivät mua niin älyttömästi kiinnosta, enkä tiedä, miten paljon uutta annettavaa tuolla olisi, mutta voisi olla hauskaakin.

Vauva selkään!

Vee neljä ja puoli kuukautta kääntyi tänään lattialla ekaa kertaa selältä mahalleen. Oltiin vielä kaikki keittiössä, ja itse prosessi jäi näkemättä. Menin hakemaan vauvaa olohuoneesta ja siellä se oli vatsallaan. Ihan varmasti olin jättänyt Veen tutkimaan lelujaan selälleen. Myöhemmin sentään nähtiin taidonnäyte uusintana.

Muutamassa päivässä on tapahtunut hurjasti motorista etenemistä. Vielä viikko sitten Vee ei yhtään viitsinyt kannatella päätään käsistä vedettäessä. Pää jäi ikävän oloisesti roikkumaan alustaan ja koko vauva vaan veti itsensä kaarelle. Nyt Vee tykkää ihan hirmuisesti nostaa päätään ja vetää melkein itse itsensä makuulta istumaan! Ja se naurattaa kovasti molempia.

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa Veetä selkäkyytiin. Useimmiten kotona Veetä kannetaan lonkalla. Ulkona ja nukuttaessa edessä. Nyt kun Vee selvästi kannattelee itseään jo tukevasti, kaivoin kaapista Beco-repun ja hivutin vauvan selkään.

Beco Butterfly 2 -repussa on paneelissa ikään kuin tasku, johon vauva asettuu. Vauva siis kiinnitettään soljilla paneeliin ja reppu nostetaan sitten vasta päälle. Laitoin Veen ensin normaalisti eteen, lantiovyön kiinni mutta löysälle, ja hivutin etukumarassa Veen kyljen kautta selkään, sitten olkaimet paikoilleen ja lopuksi rintaremmi kiinni. Kun vauva on kiinni repun paneelissa, ei pelota niin paljon, että pieni pääsee reppua pukiessa tippumaan. Selkään laittaminen oli iisiä ja Vee oli selässä aivan höyhenen kevyt. 

Ainoa ongelma on repun paneelin korkeus. Becossa on noin 40 cm korkea paneeli, eli suunnilleen sama kuin Manducassa vetoketju avattuna. Paneeli tietysti tukee vauvan niskaa, mutta Vee meinaa hermostua, kun ei näe ympärilleen. Liikkeessä ongelmaa ei ole, mutta jos vauhtia ei ole tarpeeksi, Vee alkaa vääntelehtiä ja kääntelehtiä. Pari viikkoa sitten 4-kuukautisneuvolassa Vee oli 65 senttiä pitkä. Parin kuukauden kuluttua pituus ehkä riittää paremmin siihen, että repusta näkee paremmin ympärilleen. Toinen ongelma on, että vauva jää melko alas, vaikka lantiovyö on korkealla vyötäröllä. Jos vauvan pää olisi omien hartioideni tasolla, kyydistä näkisi ympärilleen paljon paremmin.

Joten pitää alkaa treenata niitä selkäsidontoja! Neljä-viisi kuukautta on ihan hyvä ikä aloittaa, kunhan pääsen eroon omasta epävarmuudestani. Tuntuu niin hurjalta kiepauttaa pikkuvauva ylös selkään, mutta olen nähnyt monta kertaa sen olevan mahdollista ja turvallista, joten pitää vain uskaltaa kokeilla.

Mikä tämä on?

Se on kotiäidin säästötili, päivän asut, ihastukset, työjuhdat... Tässä on minun liinapinoni, siis kaikki* kantoliinani pinossa.

Päällä rengasliinat, kaikki itse rengastettuja:

Didymos Pfau 2012 hamppu-puuvilla

Girasol Mojito

Ellevill Zara Black

Vasemmalla pinossa Didymoksen kalaliinat:

Caribe 2 (2,7 m) pellava-puuvilla

Elburg 4 (3,7 m) alpakka-puuvilla

Steel Blue 7 (5,2 m) pellava-puuvilla

Oikealla ylhäältä alas:

Oscha Japanese Knot Chiisai Aiko 5 (4,2 m) pellava-puuvilla

Didymos natur pellavaindio 3 (3,2 m) pellava-puuvilla

Girasol Snow Flame 5 (4,2 m)

Girasol Kullannuppu 5 (4,2 m)

*Pinosta puuttuvat lainassa oleva Pfau ecru 6, matkalla oleva Natibabyn The Legend of the Miraculous Deer 4, myydyt ja postitusta odottavat liinat, projektiliinat eli tuunattavat liinat, neliöliinat ja reput.

Meillä kannetaan nykyään päivittäin. Tai siis minä kannan, ja lähinnä nyt nelikuista Veetä. Joten pitäähän sitä olla valikoimaa, eihän kukaan pukeudu päivästä toiseen samaan paitaankaan?

Mummon hautajaiset veivät puhdin pois muutamaksi viikoksi. Kirjoittaminen on jäänyt, mutta siihen tulee nyt muutos. En muista muuten mitään ihanasta kamalasta vauva-ajasta. Vähemmän päätöntä surffailua, enemmän tekstiä. Nih!