Vauva selkään!

Vee neljä ja puoli kuukautta kääntyi tänään lattialla ekaa kertaa selältä mahalleen. Oltiin vielä kaikki keittiössä, ja itse prosessi jäi näkemättä. Menin hakemaan vauvaa olohuoneesta ja siellä se oli vatsallaan. Ihan varmasti olin jättänyt Veen tutkimaan lelujaan selälleen. Myöhemmin sentään nähtiin taidonnäyte uusintana.

Muutamassa päivässä on tapahtunut hurjasti motorista etenemistä. Vielä viikko sitten Vee ei yhtään viitsinyt kannatella päätään käsistä vedettäessä. Pää jäi ikävän oloisesti roikkumaan alustaan ja koko vauva vaan veti itsensä kaarelle. Nyt Vee tykkää ihan hirmuisesti nostaa päätään ja vetää melkein itse itsensä makuulta istumaan! Ja se naurattaa kovasti molempia.

Tänään kokeilin ensimmäistä kertaa laittaa Veetä selkäkyytiin. Useimmiten kotona Veetä kannetaan lonkalla. Ulkona ja nukuttaessa edessä. Nyt kun Vee selvästi kannattelee itseään jo tukevasti, kaivoin kaapista Beco-repun ja hivutin vauvan selkään.

Beco Butterfly 2 -repussa on paneelissa ikään kuin tasku, johon vauva asettuu. Vauva siis kiinnitettään soljilla paneeliin ja reppu nostetaan sitten vasta päälle. Laitoin Veen ensin normaalisti eteen, lantiovyön kiinni mutta löysälle, ja hivutin etukumarassa Veen kyljen kautta selkään, sitten olkaimet paikoilleen ja lopuksi rintaremmi kiinni. Kun vauva on kiinni repun paneelissa, ei pelota niin paljon, että pieni pääsee reppua pukiessa tippumaan. Selkään laittaminen oli iisiä ja Vee oli selässä aivan höyhenen kevyt. 

Ainoa ongelma on repun paneelin korkeus. Becossa on noin 40 cm korkea paneeli, eli suunnilleen sama kuin Manducassa vetoketju avattuna. Paneeli tietysti tukee vauvan niskaa, mutta Vee meinaa hermostua, kun ei näe ympärilleen. Liikkeessä ongelmaa ei ole, mutta jos vauhtia ei ole tarpeeksi, Vee alkaa vääntelehtiä ja kääntelehtiä. Pari viikkoa sitten 4-kuukautisneuvolassa Vee oli 65 senttiä pitkä. Parin kuukauden kuluttua pituus ehkä riittää paremmin siihen, että repusta näkee paremmin ympärilleen. Toinen ongelma on, että vauva jää melko alas, vaikka lantiovyö on korkealla vyötäröllä. Jos vauvan pää olisi omien hartioideni tasolla, kyydistä näkisi ympärilleen paljon paremmin.

Joten pitää alkaa treenata niitä selkäsidontoja! Neljä-viisi kuukautta on ihan hyvä ikä aloittaa, kunhan pääsen eroon omasta epävarmuudestani. Tuntuu niin hurjalta kiepauttaa pikkuvauva ylös selkään, mutta olen nähnyt monta kertaa sen olevan mahdollista ja turvallista, joten pitää vain uskaltaa kokeilla.