maanantai 20. elokuuta 2012

Takaisin taas

Joskus sitä ei vaan jaksa. Uupumus hiipii ihan huomaamatta ja yhtäkkiä on vaikea muistaa, mitä edellisenä päivänä on tapahtunut. Usein tuntuu, ettei yhtikäs mitään. Näiden molempien kanssa pahin väsymys on iskenyt reilun puolen vuoden jälkeen. Alku on aina yhtä hullaantumista ja hullunmyllyä, ehkä imetyshormonitkin kannattelevat, mutta muutaman kuukauden jälkeen alkuinnostus on luonnollisesti laantunut. Päivissä on useita hyviä hetkiä, mutta myös todella huonoja, ja yleisesti tuntuu, että väsymys ja uupumus ovat ainoat kuulumiset. Jossain vaiheessa ei oikein edes jaksa kaivata mitään vaihtelua, nähdä ihmisiä tai ainakaan nähdä vaivaa tapaamisten järjestämiseksi. Päässä ei tunnu liikkuvan yhtikäs mitään. Kirjoittaa ei jaksa, ei ole mitään sanottavaa. 


Mutta se helpottaa. Eräänä päivänä jaksaa vähän enemmän. Sitten taas vähän vähemmän, mutta suunta on parempaan päin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti